[TÄMÄ KUUNTELUKAMPANJA ON PÄÄTTYNYT.]
Hit the City
Ironista perikymiläistä naapurikylien vihaa pullollaan oleva biisi, eli täydellinen keikkasetin aloitusbiisi vieraisiin kaupunkeihin; ”We hit this city, we hate this city, you can’t stand this rock’n’roll”. Viimeisissä reeneissä vartissa väsätty biisi kun sopiva aloitusbiisi uupui. Biisin soolo sisältää myös vahvaa urheiluruutupotentiaalia. Moporokkiosaamista parhaimmillaan mopottomilta setiltä!
Done Deal My Dear
Wolftrapin ensimmäinen biisi, biisi jolle bändi periaatteessa perustettiin. Manitou-bändivainaan kanssa alettiin hieman vuolla tyylisuuntaa uusiksi ja tämän biisin luuranko kummitteli jo muinaisissa Manitou-reeneissä. Tällä biisillä entinen alakerran kebabin laulava työntekijä houkuteltiin bändiin, ja klassikkokokoonpano oli kasassa. ”Thin Lizzy kohtaa AC/DC:n kymiläisellä nakkikioskilla ja alkaa jutella Popedasta” -tunnelmissa ajelehditaan musiikillisesti.
Fly On
Reeneissä räplätessä ja pedaaleita vääntäessä löytyi pörinää, joka määritteli jammailuna syntyneen biisin alkion; tarkoituksena oli tehdä Fu Manchu -henkistä tykitystä, ja hyvinhän me siinä näköjään onnistuttiin kun myöhemmin selvisi että biisin pääriffi on yksi Fu Manchun hittiriffeistä.
As Long As You Love
Jokaisella klassikkostatuksen omaavalla rockalbumilla tulee olla ihka aito elämää isompi balladi, joten tässä tämä nyt on Wolftrapin osalta! Rakkauden ruikutusta ja kaipausta pullollaan oleva kaunosielustelu. Meidän oma To Be with You, Still Loving You, Always, Tahdotko mut tosiaan, Bussipysäkillä… You name it.
Hi-Speedin’
Seuraava klassinen rock-kertomus, emme täysin karsasta kliseitä Wolftrapissa. Emme kenties ollenkaan… Vastakkaisen sukupuolen edustajiston tiirailua ja kärkkymistä autosta kruisaillen ja tulppaanin tyrkyttämistä mukuloineen, suurta runoutta siis! Huuliharppu raikaa, eritteet tuoksuu ja kitarasoolossa Blackmoren haamu ilmestyy puskista makustelemaan tilannetta.
No Tomorrow
Vanhentuvien rokkareiden rock-irtiotto, a.k.a. humalahakuisen juomisen lopputuotteena kämpillä väsätty huomisesta välittämätön rock-anthem. Ei huomisen häivää, olen kuningas tänään, vaikka tarinan äiti sanoikin ettei rokilla ikinä saa muuta kuin ilmaista kaljaa ja, eh, muukalaisten läheisyyttä. Mikäpäs siinä?
Lost Souls
Levyn outo lammas vai musta lintu, jossa musiikillisen tyylilajin määrittämisen vastuu siirtyy kuuntelijan sieraimeen. Tässä biisiä juuri tuopin äärellä pohtiessamme ilmoille heitettiin musiikillisia haikuja Annihilatorilta, Michael Jacksonilta, Journeyltä, Black Sabbathilta ja jopa Jukka-Pojan pahan päivän muodossa tyyliin heavy-reggae…?
Man’s Addiction
Julistusta aikuisen miehen tarpeista, jotka on puettu Van Halen / Mr. Big henkisen kitaramasturbaatiotyylittelyn musiikilliseen huntuun. Loppuboonuksena Van Hala tulkitsee hiukka kaukaisen epäsukulaisensa Van Halenin tyylistä kitarahevostelua. Olkoon se sitten meidän Eruption a.k.a. Erektion.
From Out of Nowhere
Ensimmäiset koverit joita Wolftrap on ikinä reenannut olivat tämä Faith No More -biisi sekä ZZ Topin Rough Boy, johon eksyimme musiikillisen johdatuksen ja biiseissä piileskelevän saman päämelodian kautta. FNM kääntyi albumille Wolftrap-sapluunaan luontevammin ja juntimpi voisi tässä sopassa jopa luulla ihan omaksi biisiksikin. Serengil herätti tässä sisäisen Pattoninsa, jonkinlainen monsteri.
Grateful Slide
Meidän käsityksemme ja tribuuttimme seitkytlukuisesta hard rock bluesista, voisi luonnehtia myös meidän Black Velvetiksi! Biisin demovaiheen työnimeä voisi tässä myös hehkuttaa, eli kyseessä on Hasselhoff Blues, alunperin intron vahvojen Baywatch-tunnelmien seilaamina, jotka tosin vähän koki levyversiossa inflaatiota… Loppunäytöksessä kitarasoolo, urkusoolo, rumpusoolo ja lauluhevostelu, when all is said!