Disko- ja konemetalliyhtye Turmion Kätilöiden viimeisin albumi Global Warning ilmestyi huhtikuussa 2020. Laulajakaksikko MC Raaka Pee ja Shag-U – eli Petja Turunen ja Saku Solin – kertoo, että levykokonaisuus oli mietitty valmiiksi jo kauan ennen julkaisua. Enteilevän nimen takana oli ajatus antaa yleinen varoitus, mutta koronan saapuessa otsikko alkoi vaikuttaa suorastaan ennustukselta.
– Se osui kuin muna perseeseen, siis jos tykkää semmoisesta, Petja heittää.
– Se pisti miettimään, että ei saatana… Minä nimittäin tykkään ajatella maailmaa sillä tavalla jännittävänä, että kaikki on mahdollista. Ihan kaikki! Jos joku sanoo, että älä usko taikaolentoihin, niin minä ainakin haluan uskoa. En minä ole niitä nähnyt, mutta se mahdollisuus pitää jättää.
Yhtye pääsi veivaamaan levyn biisejä livenä vasta huomattavasti varsinaista julkaisua myöhemmin, mutta ihmiset löysivät albumin siitä huolimatta. Nyt kun keikoille on taas päässyt, yleisö vaikuttaisi tuntevan sen biisit. Kätilöt eivät allekirjoita monen muun bändin ajatusta siitä, että pandemia-aikana julkaistu albumi olisi mennyt ”hukkaan”.
– Olemme aloittaneet varmaan jokaisen keikan Naidulla. Kun sen intro lähtee soimaan, yleisön responssi on ollut sellainen, että ilmeisesti kelpaa, Saku kertoo.
Kaksikko uskoo, että levyn kappaleet ovat toimineet myös siksi, että teksteihin on helppo tarttua ja punchlinet jäävät mieleen.
– Ehkä meidän laulu ei ole ollut yhtä selkeää aiemmin. Tämä perustuu ainoastaan palautteeseen, jonka sain vaimoni sukulaiselta. Hänelle nimittäin tuli yllätyksenä, että laulamme suomeksi, Petja kertoo.
– Levymme soundaavat nykyään huomattavasti paremmalta kuin ennen. Luulen, että aiemmin oli pakko lukea sanat, kun ei niistä varmaan saa mitään selvää sen kailotuksen läpi.
Suomen kielellä maailmalle
Global Warning oli bändin ensimmäinen albumi, joka julkaistiin levyjätti Nuclear Blastin kautta. Laulajat kertovat lätyn yltäneen luvuissa edeltäjäänsä korkeammalle, erityisesti ulkomaanmarkkinoilla. Ihmekö tuo, kun yhtyeen aiemmat levyt eivät ole olleet ulkomaanjakelussa. Jossain vaiheessa oli ajatuksena hoitaa homma itse, mutta realiteetit tulivat vastaan nopeasti.
– Ei meillä savolaisilla ole minkäännäköistä tietoa Saksan territoriosta. Se menisi ainoastaan siihen, että annamme rahaa jollekin ammattilaiselle, joka tekee meille töitä, ja samaan aikaan epäilemme, että mihinkähän ne rahat menee, Petja sanoo.
– Nyt kun meillä on lisenssidiili Nuclearin kanssa, heillä on oma tehdas samassa kusessa. Siitä tulee luottamus, että ehkä hekäyttävät kaiken ammattitaitonsa eikä meidän tarvitse miettiä asiaa ollenkaan.
Solistit painottavat, että levy-yhtiö on kuviossa mukana vipuvartena, tekemässä töitä bändille eikä toisin päin. Lafkan suunnasta ei todellakaan sanella ehtoja, kuten jotkut ovat epäilleet.
– Esimerkiksi tämä kielikortti, että lauletaanko suomeksi vai englanniksi. Meille on sanottu, että vetäkää just sillä kielellä kuin itse haluatte, Saku kertoo.
– Kysyimme, kannattaisiko meidän laittaa enemmän englantia mukaan. Yksi tyyppi taisi sanoa, että se voisi olla hyvä täky. Sillä kulmalla minä mietin enkkubiisejä alun perinkin. Ajattelin, että biisit kuten Grand Ball ja U.S.C.H. voisivat olla ulkomaalaisille hyvä syötti, että kuunnelkaahan niitä muitakin, Petja sanoo.
Bändi itse tekee sanoituksensa mieluummin suomeksi. Englanninkielinen teksti ei kolahda niin syvälle ja samalla tavalla, oli sen sisältö mitä hyvänsä.
– En pysty itkemään, kun kuuntelen niitä kappaleita. Biisi on valmis silloin kun itkettää, viimeistään. Ihan saatanan sama miten, kunhan itkettää. Tunnetta pitää olla.
Monta tekijää
Kätilöiden uusi albumi Omen X ilmestyy perjantaina 13. tammikuuta. Osa materiaalista on samalta ajalta kuin Global Warningin kappaleet, osa kauempaakin. Yhtyeen levytuotanto on käynnissä tauotta ja uusia biisejä syntyy koko ajan.
Albumi olisi pantu pihalle jo aiemmin, mutta bändi ei halunnut, että Global Warningin julkaisukiertue jää kokonaan tekemättä. Laulajat kertovat, että biisien esittäminen livenä on aina tärkeä osa uuden levyn prosessia.
– Kun esitämme uusia biisejä keikoilla, tökimme samalla yleisöä ja katsomme, millaisen reaktion saamme, Saku kertoo.
– Ja kun tökimme, se vaikuttaa alitajuntaisesti seuraavaan tuotantoon ja siihen, mitä lähdemme tekemään. Ja on se meille artisteillekin tärkeää, että pääsemme vetämään ne kappaleet livenä, Petja jatkaa.
Materiaalia on niin paljon, että lopullisen teoksen kokoaminen tuottaa ongelmia, vaikka levy on ”läjä biisejä” eikä esimerkiksi teemallisesti harkittu paketti.
– Meillä on hankaluuksia jo lopputuotannossa, kun on niin paljon hyviä vaihtoehtoja, että mitä lähtisi laulamaan. Meillä on tosi paljon biisejä, joista puuttuu pelkästään voksut.
Petja arvelee, että bändillä on tällä hetkellä musiikkia noin neljää levyä varten. Se, julkaistaanko sitä kaikkea ikinä, on taas toinen juttu.
– Monesti käy niin, että tuorein materiaali voittaa. Nyt kun pääsen kotiin, lähden heti tekemään biisiä. Tai ehkä nukkumaan ja huomenna tekemään biisiä. Se on mun golfausta.
– Tämä golfaus on kyllä hieno termi sulla nykyään, Saku nauraa.
– No kyllä! Se kuulostaa just oikealta, se on semmoinen harrastus. Eikä se tehdas lopu koskaan, kun meillä on useampia biisintekijöitä.
Sävellystyöstä vastaavat pääasiassa Petja ja kosketinsoittaja Janne Tolsa (RunQ). Biisejä tulee myös kitaristi Miikka Närheltä (Bobby Undertaker), sanoituksia puolestaan Sakulta ja Petjan vaimolta Linda Turuselta.
– Mun mielestä on ollut hienoa, että kaikille riittää tonttia. Saattaa olla jokin kappale, jonka Janne on tehnyt johonkin asti ja sitten Petja tekee siihen laulut. Ne biisit elää, Saku kertoo.
– Kaikilla on tietysti oma tahtotila vaikkapa sanoihin. Tällä levyllä on esimerkiksi yksi kappale, jonka suhteen olin tosi tiukkana. Halusin, että biisi menee näin, sanat menee näin, ja että se tulee mukaan albumille.
Kaksikko pohtii Omen X:n sanoituksia ja tulee siihen tulokseen, että Petja on tehnyt pari tekstiä, Miikka yhden ja loput jakautuvat Sakun ja Lindan kesken.
– Itse keskityn eniten musan tunnelmaan ja siihen, miltä se kuulostaa, Petja kertoo.
– Mulla on tunteet hirveän syvällä musiikissa, ja sävellyksen tekemiseen menee eniten aikaa. Se on mun juttu, ja tulkitseminen tietysti. Miksi vaivautua laulamaan pyllystä, kun toiset osaa laulaa rakkaudesta.
Bändin perustajan Petjan mielestä koko homman tarkoitus on siinä, että ideoita tulee monesta suunnasta.
– Jos joutuisi tekemään yksin, niin ei tulisi, saatana, yhtään mitään. Ei tulisi hevon vittuakaan, kun ei jaksa eikä halua. Tämä bändi on aika jännä, koska se ei ole oikeastaan edes bändi. Se on tavallaan perhe, ja sen lisäksi kaikkien omat perheet ovat tässä mukana… Vittu, me ollaan kusessa.
– Tässä on paljon lapsia ja lapsiperheitä, ja meillä on todella tiivis ja intensiivinen yhteisö. Olenkin miettinyt, että voisin perustaa jonkin lahkon. Kuulostaisi aivan helvetin hyvältä! Se toimisi samalla tavalla kuin nyt, mutta mukana olisi enemmän ihmisiä. Sitten pitäisi kyllä hankkia jokin navetta tiloiksi.
Uusia kokeiluja
Albumin nimi Omen X on tulkittavissa monella tavalla. Symbolina x viestii jonkinlaisesta vaarasta tai kiellosta, mutta tässä tapauksessa se on myös roomalainen numero, onhan kyseessä yhtyeen kymmenes albumi.
– Kun miettii, että Global Warningin nimen kanssa kävi miten kävi, teki mieli tehdä tällainen kymmenes ennustus ja jatkaa samalla teemalla, Petja kertoo.
– Biisejä tuli kuunneltua sillä kulmalla, että jos nämä on ennustuksia, niin olipahan mukavia taikauskoisuushetkiä välillä. No, huumorilla, mutta…
Nimikappaletta levyltä ei löydy, mutta se ei ole Kätilöiden tapauksessa mitenkään poikkeuksellista. Yhtyeen albumeista vain kolme on nimetty jonkin biisin mukaan.
– Se olisi kai helpompi tapa, mutta minusta siitä tulee liian suuri leima. Jos on jokin yksi pääbiisi, ihmiset kuuntelee vain sen eikä uhraa välttämättä ajatustakaan niille muille. Se nimibiisi on vähän kuin pitsa mikrossa valmiilla asetuksella. 800 wattia ja minuutti aikaa.
Kätilöillä ei ole koskaan ollut mitään sääntöjä musiikkinsa suhteen, mutta uusi albumi lienee vielä aiempiakin ennakkoluulottomampi.
– Se saattaa olla jopa sellainen, ettei joku ennen tykännyt välttämättä tykkää. Mutta eihän tässä ole kyse siitä. Hän voi aina palata niihin vanhoihin levyihin, Petja toteaa.
– Janne myös miksaa ja masteroi meidän levyt, ja yllytin häntä ottamaan luomubasarit pois ja laittamaan tilalle ties mitä. Musatuotannossa on meille aika isoja juttuja. Fanit ei välttämättä kuule niitä, mutta siellä on joitakin testejä ja uudenlaisten soundien kokeilua. Kitaratkin soi välillä vain taustalla.
Joitakin asioita bändi kokeili tietoisina ärsykkeinä sekä kuuntelijoille että itselleen.
– Samassa biisissä saattaa olla hyvin karua meidän tyylistä laulua ja melodia, joka voisi hyvin olla jollain Sannin levyllä, Petja heittää.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa albumin päätösraita ja tuorein sinkkujulkaisu Kuolettavia vammoja.
– Sen tekeminen oli jännää ja palkitsevaa. Jannella oli se pianomelodia, ja hän mietti, että laittaisi sen Epik Pike -bändilleen, joka on tällaista rauhallista jooga-astraalimusiikkia. Minä sanoin, että kyllä tästä Kätilöitä saadaan. Tuo piano jää niin kovasti päähän, että se on ihan häiriintynyttä!
Ei pelkkää huumoria
Kaksikon mielestä Omen X on synkkä levy. Synkkyyden voi tosin nähdä monella tavalla.
– Minulle se synkkyys on kaunista, se on kuin minun kesä. Pidän lapsia käsistä kiinni, pompitaan nuotion ympärillä ja Saku kusee puskaan. Meillä on kiva kesäpäivä, tehdään biisiä ja se on kaunista, Petja sanoo.
Varsinaisia tuotantopalavereja ei pidetty, mutta kun bändillä oli kasassa läjä biisejä, jokainen sai ehdottaa oman listansa mieluisimmista vaihtoehdoista.
– Jos pistetään kaikki kuusi listaa vierekkäin, siitä otannasta syntyy suurin piirtein tuo levy. Koko bändi siis valitsi tuommoisen synkemmän. Olisi siellä ollut vaihtoehtoja myös sellaiseen, että seksi on kivaa ynnä muuta.
Kätilöistä on puhuttu joskus jopa huumoribändinä. Saku huomauttaa, että aiempien levyjen ilmeisemmät ”hupihommat” ovat suhteellinen käsite.
– Pyhä maa on hyvä esimerkki, se on vain yksi biisi levyltä. Siellä on useita huomattavasti synkempiä biisejä, mutta tuo on se, mikä sieltä nostetaan. Tai vaikka Tirehtööri! Samalla levyllä on todella synkkiä biisejä ja riipaisevia sanoituksia.
– Tirehtöörihän on sillä levyllä sitä varten, että se antaa edes vähän happea, Petja kertoo.
– Ja koska se on ainoa biisi, joka sieltä nostetaan, ajatellaan, että me ollaan jokin hupibändi, Saku jatkaa.
Petja toteaa, että monelta levyltä löytyy rempsakampia ja reippaampia kappaleita juuri siksi, ettei kokonaisuus menisi liian vakavaksi.
– Se tulee yleensä sen tuotannon tarpeeseen. Sellaisen biisin haluaa tehdä, kun muuten alkaa mennä jo liian synkäksi. Se kuulostaa siltä, miltä meistä tuntuu sillä hetkellä. Mutta synkkyys on oikeasti ilon, nautinnon ja valon hetkiä meille. Meillä on ollut aivan saatanan hyvä olo, kun niitä biisejä on tehty. Sakun kanssa kun lauletaan, siinä on sellainen leposyke plus kymmenen. Siinä on jotain, en tiedä mitä.
– Oli biisi tai sen sanoma miten rankka tai synkkä hyvänsä, se on aina puhdistava hetki, kun sen saa ulos, Saku lisää.
Etenkin ensimmäinen singlejulkaisu Isä meidän on kerännyt runsaasti palautetta, eikä vähiten puhuttelevan musiikkivideonsa vuoksi. Bändin sinkkubiisit ovat tavanneet olla sitä diskompaa sorttia, joten tummasävyinen kappale on ainakin erilainen valinta.
– Jos miettii meidän aiempia sinkkuja, niin haluamme tietysti esitellä mahdollisimman monimuotoisen kattauksen meidän tuotannosta, Petja sanoo.
– Porukka tietää vain sen Teurastajan eikä tajua, että meillä on muutakin. Joku, joka kuuntelee tosi rankkaa musaa, saattaisi vaikka tykätäkin jostain meidän biiseistä, vaikka on sanonut aiemmin, että olemme ihan paska bändi.
Yhtye ei juuri mieti teemoja tai kirjoita tarkoituksellisesti aiheista, jotka voivat herättää ihmisissä tunteita.
– En mieti tekstiä kirjoittaessani, miltä biisi kuulostaa. Sanon vain sanottavani siihen, Saku kertoo.
– Isä meidän -biisin sanoituksissakin olemme enemmän peilinä kuin opettajana. Se, että biisi kolisee ihmisiin, kertoo ehkä enemmän heistä tai tästä maailmasta. Mistä perspektiivistä sitä nyt haluaa tutkia.
Kappaleen synkkä video on bändin luotto-ohjaaja Rauli Ylitalon käsialaa. Hänelle annettiin vain biisi ja sanat, kaikki muu jätettiin miehen tulkittavaksi.
– Kun näin ekan vedoksen videosta, taisin itkeä tirauttaa itsekin. Se on todella upea teos, Saku sanoo.
– Kirjoitan biisit aina samalla tavalla. Kappale antaa jonkinlaiset raamit, ja maalaan tekstillä tunnelman, mutta jätän päähenkilöt pois. Rauli loi tällä videolla ne päähenkilöt. Kun kuuntelet biisiä, voit miettiä, kertooko se susta, sun ystävästä tai jostain muusta. Kuuntelijalle jätetään aina se viimeinen kortti.
Tärkeitä hetkiä
Kymmenettä levyä voisi pitää suurena merkkipaaluna, mutta Kätilöille se on vain luonnollinen osa jatkumoa.
– Ei tämä homma kuole ikinä mihinkään. Mennään vaan eteenpäin, eikä siinä käydä mitään palavereja, Saku kertoo.
– Hienoa, kun kaveriporukka keksi, että tällä tavalla voi elää elämää. Yksikään meistä ei pärjäisi soolona metriäkään pidemmälle, kyllä tähän hommaan tarvitaan meidät kaikki, Petja jatkaa.
Petja kääntyy Sakuun ja toteaa, ettei tiedä millainen ihminen olisi ilman musahommia ja esiintymistä.
– Olen miettinyt, mitä tekisin, jos sattuisi jotain ja kaikki tämä vietäisiin pois. En osaa sanoa. Jollakin se tyhjiö pitäisi täyttää, ja mielellään jollakin muulla kuin katkeruudella ja kitkeryydellä, Saku miettii.
Petja muistelee pandemia-aikaa, jolloin keikkailu oli poissa pelistä.
– Tajusin vasta myöhemmin, että tein joitakin asioita niin kuin tein sen takia, etten päässyt esiintymään. Se johtui siitä, ettei se palosireeni sammunutkaan. Se pääsee purkautumaan keikoilla, ja kun sen tukahduttaa, se rupeaa oireilemaan eri tavoilla. Varpaastani tulehtui tyvinivel, mikä oli varmasti sen syytä. Keikalla ei ole ikinä tulehtunut!
Keikat ovat artisteille isoja ja tunnerikkaita hetkiä. Yleisön ja bändin välillä vallitsee valtava määrä energiaa.
– Jotkut sanovat, että siinä on kyse yleisön tai huomion hurmoksesta. Ei se ole sitä, kyse on enemmän yhteisestä hetkestä. Kun katsoo eturiviä ja näkee siellä ihmisillä sellaisen palon ja kiillon silmissä, jonka tuntee itse samaan aikaan…, Saku aloittaa.
– Mullekin tulee sellainen olo, että ei vittu, mitä helvettiä, nyt mennään! Petja jatkaa.
– Loppupeleissä on toissijaista, onko siellä yksi ihminen vai kymmenentuhatta ihmistä, kunhan se palo vain löytyy, Saku sanoo.
– Jos keikoilla ei olisi tuollaista energiaa, olisimme varmaan miettineet aika monta kertaa, tekisikö sitä jotain muuta. Nyt ei tulisi mieleenkään uhrata edes ajatusta millekään muulle, Petja lisää.
Rankkaa tekstiä
Turmion Kätilöiden sanoitukset ovat olleet alusta asti omalaatuista sorttia. Kyttyräniskainen kuolema kyntää halvan naisen peltoa, ristillä ryövärin rinnalla poltellaan sikaria, Moskova–Pietari-taksilla heitetään pillurallia ja orgiat raikaa ainiaan. Jos kappaleista haluaa välttämättä etsiä epäsovinnaisuuksia, niitä ei tarvitse kaivaa rivien välistä.
Viime vuosina yleistyneestä canceloinnista huolimatta Kätilöt ovat saaneet olla enimmäkseen rauhassa. Yhtye ei myöskään koe tarvetta sensuroida tekstejään.
– Ei meillä ole mitään suodattimia. Jotkut somesoturit varmaan kirjoittelevat palstoilla, että on ihan hävytöntä laulaa tälläistä tekstiä, mutta katsoisivat vaan peiliin, Saku toteaa.
– Eihän meidän tekstit ole lainkaan hävyttömiä, ei siellä lauleta edes rivouksia! Ei kun niin, ”kyrvällä naamaan lyön”…, Petja jatkaa.
– Alkuaikoina bändiä perustaessa mietin joitakin sanoituksia, että mitähän vanhemmat sanoo tuosta. Meillä ei ollut varsinaisesti uskovainen perhe, eikä toisaalta uskomatonkaan, joten se raja oli vähän häilyvä.
Solistien tietoon ei ole tullut mitään suurempia mielensäpahoittamisia tai loukkaantumisia.
– Pieniä juttuja on ollut. Yhdellä keikalla saatiin syyte kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Poliisi soitti, mutta sekin kariutui ihan siihen puheluun, eikä meitä sitten haluttukaan syyttää mistään, Petja kertoo.
– Lauloimme juukalaisista. Juuka on kunta siinä Kuopion vieressä. Joku käsitti asian väärin, ja komisario sitten soitteli, että onko vähän kansanryhmiä kiihotettu. Toivottavasti on kiihotettu ja seksuaalisella tavalla, mutta mitään negatiivista ei kyllä haluta. Onko joku kiihottunut sitten negatiivisesti? No, eipä ole tarvinnut enää laulaa Juuasta.
Yhden biisin sanoituksia ja sisältöä piti miettiä tarkemmin jo tekovaiheessa. Diskovibrator-levyllä (2015) julkaistun Sinä saatana -kappaleen sanoitukset perustuvat Kuopiossa tapahtuneisiin lapsimurhiin.
– Ne tapahtui meidän kosketinsoittajan yläkerrassa, ja mekin asuttiin siinä naapurissa. Se juttu oli niin lähellä, että se kolahti minun muijaan tosi pahasti. Hän teki sen tekstin, ja mulla oli valmis diskobiisi olemassa, Petja muistelee.
– Paska tuli housuun kun lauloin sitä. Kuuntelin biisiä muutaman kerran ja itku tuli silmästä. Miten kukaan voi tehdä tuolla tavalla toiselle? Televisiosta voi katsoa sellaista, mutta kun sun vieressä listitään viattomia lapsia, se konkretisoituu.
Petja kertoo esittäneensä kappaleen Jannelle ja todenneensa, että nyt taisi mennä yli.
– Mulle tuli siitä ihan hirveä olo. Janne sanoi, että tää on vitun hyvä, tää on just näin. Se biisi jäi sitten elämään. Eihän siinä mitään kivaa ole, mutta väliosassa on kuitenkin sellainen lentämisen vapaus, minkä musiikin pitäisi tehdä. Se osuus lähtee liitoon ja tuo pientä toivoa. Mutta kyllä se satuttaa joka kerta, kun sitä esittää keikoilla.
Saku muistuttaa, ettei yhtye yritä saarnata tai opettaa ihmisiä.
– Tässä biisissä vain havainnoidaan, mitä tapahtui, ja se nyt sattui olemaan todella ikävä tapahtuma, joka kouraisee. Jos sitä pitäisi filtteröidä tai sensuroida jonkun takia, niin olisiko se sitten enää oikein?
– Jouduin kysymään myös vaimoltani, että onko tämä liian raju. Ajattelin niitä uhreja, toisten asioita ei saa sorkkia liikaa. Mutta niin, eihän sinne jäänyt kuin se isä itkemään. Tai no, onhan se äitikin vankilassa. Tuskin kellään niistä on hyvä olla, Petja miettii.
400 metrin juoksu
Tämän lehden ilmestyessä yhtye on jo keikkaillut areenoilla ympäri Eurooppaa Nightwishin lämppärinä, mutta haastatteluhetkellä reissu oli vasta edessä. Turmion Kätilöt on heittänyt bändin lämmittelijänä yhden ulkomaankeikan jo aiemmin, Oslossa marraskuussa 2021.
– Oli ihan mieletöntä astella lavalle siellä. Se ihmisten määrä, ja miten paljon meteliä niistä lähti, vaikka olimme eka bändi. Kyllä ne kädet sieltä vaan nousi, Saku muistelee.
– Hyvä, että nousi! Piti vain käskeä. Jos emme olisi älynneet käskeä, niin ehkä ne eivät olisi nousseet, Petja sanoo.
Sekä Nightwishin että toisena lämppärinä toimivan Beast in Blackin tyypit ovat Kätilöille tuttuja, joten kuvio ei tunnu lainkaan omituiselta.
– Vastaanotto jännittää aina rundille lähtiessä, mutta jos ei jännittäisi, olisi todennäköisesti kusipää.
– Enkä mä ainakaan mieti, miltä ne muut bändit kuulostavat. Siinä tulee järkikin vastaan – miksi laittaisi kaksi samalta kuulostavaa bändiä keikalle? Ketä se palvelisi? Saku kysyy.
Valtaosa Kätilöiden kappaleista on suomenkielisiä, samoin settilistaan valitut rallit. Ensimmäinen kotimainen on uponnut ulkomaiseen yleisöön yllättävän hyvin ensimmäisestä kiertueesta lähtien. Tuolloin yhtye tosin lämppäsi ”oman genrensä” Painiä.
– Jo silloin yllätti, että porukka oli tutustunut meidänkin aiheeseen ja osasi laulaa ihan sujuvasti mukana. Koimme siis jo ekalla kierroksella, että meilläkin oli oma yleisö. Siitä kehittyi aika hyvä luottamus, Petja kertoo.
Nightwish-rundilla homma hoidetaan tiukalla mentaliteetilla, keikat vedetään täysillä ja tosissaan. Muuta vaihtoehtoa ei ole, sillä yleisömäärät ja areenat ovat valtavia. Lontoon Wembley-areenalla yhtye oli ilmeisesti kaikkien aikojen ensimmäinen suomen kielellä laulanut esiintyjä.
– Tämä ei ole ehkä niinkään sellainen nautintoreissu. Ei ehditä fiilistellä ja ottaa rennosti samalla tavalla kuin omalla rundilla voisi, Saku miettii.
– On helppoa miettiä, että ison bändin takana on isompi yleisö, mutta ei se ole ihan niin. Se on rankempi pesti. Mutta ei se juttu muutu toisaalta miksikään, teki sen jossain areenalla tai pitserian nurkassa, Petja sanoo.
Kun soittoaikaa on puolisen tuntia, oma materiaali täytyy nivoa todella tiiviiksi paketiksi. Kätilöilläkin on tuotantoa yhdeksän levyllistä plus tulevan albumin sinkut. Siitäpä sitten valitsemaan kourallinen kappaleita.
– Laitamme varmaan rankimmat biisit kärkeen, eli ei siinä mitään hellitystaukoja tule. Meillä on niin lyhyt soittoaika, että se on sellainen 400 metrin juoksu. Joku osaa maratonin ja joku osaa satasen, mutta 400 metriä on se kaikkein paskin.
– 400 metriin pitää antaa kaikki, Saku komppaa.
Valtava disko
Yhtye soittaa alkuvuodesta muutamia keikkoja Suomessa, minkä jälkeen luvassa on ensimmäinen oma headliner-kiertue Euroopassa. 20 keikan rundi jännittää lämppäripestiäkin enemmän.
Yllättäen nousseet kustannukset ovat koituneet viime aikoina joidenkin isompienkin bändien kiertueiden kohtaloksi. On puhuttu esimerkiksi keikkabussien vuokrahintojen reilusta kasvusta. On ymmärrettävää, että tällaiset seikat huolettavat.
– Tässä on kuitenkin oma pakka ja meidän junttien rahat liossa. Ei meillä ole mitään sponsoreita, managementia tai omistajia. Se luo tietynlaisen paineen, mutta juuri tällaista painetta haluamme. Pitää olla vähän liipaisimella, Petja sanoo.
– Kuviossa on paljon muuttujia, mutta emme anna sen häiritä tässä vaiheessa. Tehdään täysillä ja toivotaan, että kiertue tapahtuu eikä tule lisää mitään katastrofaalisia hinnannousuja. Meistä se ei jää kiinni!
Esittääkö bändi sitten omalla rundillaan enemmän englanninkielistä materiaalia? Kaksikko toteaa, että enkkubiisejä soitetaan Suomessakin aika usein, joten asetelma tuskin tulee muuttumaan merkittävästi.
– Setti painottuu varmaan aika paljon sinkkumateriaaliin, sillä ulkomailla saattaa olla porukkaa, joka on kuullut lähinnä ne videobiisit. Omalla rundilla on toki yli tunti soittoaikaa, mihin mahtuu aika hyvä kavalkadi erilaisia biisejä, Petja kertoo.
Yhtye haluaa esitellä katalogiaan mahdollisimman laajasti. Välillä settiin otetaan jokin oudompi vanha biisi, mikä on piristävää myös bändin kannalta.
– Jossain vaiheessa otettiin vanha herkku, Neljä käskyä, jota on soitettu viimeksi ties milloin, Saku muistelee.
– Kai ne kaikki pitäisi iljetä soittaa. Biisejä alkaa olla niin paljon, että hieman jo hämärtyy eikä enää muistakaan, vaikka samalla tuntuu, että vastahan sitä lähdettiin, Petja sanoo.
Julkaistu Infernossa 11/2022.