Edellisestä albumistanne Silent Narrativesista on kymmenen vuotta. Käytittekö koko tämän ajan uuden levyn valmisteluun?
– Meillä oli tämän kolmannen levyn biisit sävellettyinä ja sovitettuina jo vuonna 2014. Treenasimme ahkerasti vuoden verran, kunnes menimme rumpalin [Mikko Sepponen] kanssa studioon aloittamaan rumpunauhoitukset, basisti Jukka Hoffrén kertoo.
– Kaikki alkoi ihan mallikkaasti, saimme pohjat ja synaraitojakin tehtyä aika nopeasti. Moni asia alkoi kuitenkin vaikuttaa bändin kannalta ei-niin-positiivisesti. Tauot pitenivät, ja välillä meni vuosi tai kaksikin ilman että tapahtui yhtään mitään. Saattoi olla hetkiä, että jopa unohdin koko levyn olemassaolon. Mietin, saadaankohan sitä ikinä valmiiksi. Koronan alku oli oikeastaan käännekohta, yhtäkkiä kiireet katosivat. Asiat alkoivat pikkuhiljaa rullata ja albumin viimeistely sujui jouhevasti, kunhan vaan oli päästy vauhtiin.
Minkälaisen tarinan Act III: Pareidolia of Depravity kertoo?
– Kyseessä ei ole yksittäinen tarina tai teemalevy, vaan kahdeksan erilaista kertomusta ihmisten ja ihmiskunnan pahuudesta ja virheistä. Esimerkiksi Treacherous Valour kertoo sotaveteraanista, joka yrittää selviytyä sodan traumoista samalla kun yhteiskunta jättää oman onnensa nojaan.
– Toinen esimerkki False Illusions kertoo totalitaarisesta diktatuurista ja valvontayhteiskunnasta, jollainen esimerkiksi DDR:ssä oli aikoinaan. Laulaja [Tuomas Nieminen] kunnostautui toden teolla sanoitusten tekemisessä. Olen todella tyytyväinen niihin, teemaan ja kokonaisuuteen.
Uusi promokuvanne eroaa mukavasti edukseen. Kenen ajatus se oli?
– Olen katsellut pitkään, miten bändien promokuvat ovat yleensä aika samanlaisia: synkistellään mustissa vaatteissa ja koostetaan jäsenet yksittäiskuvista jotain irrallista taustaa vasten. Halusin jotain aivan muuta, ja eri sattumusten myötä päätettiin ottaa kuvat 1800-luvun märkälevytekniikalla, joka jo itsessään korostaa aitouden tunnelmaa.
Mikä teitä ajaa progressiivisen metallin pariin? Eikö olisi helpompaa vetää Motörheadiä tai Venomia?
– En osaa tarkalleen sanoa, Hoffrén naurahtaa. – Kai meissä kaikissa sykkii pieni progesydän, ja siinä mielessä yhtyeessä on täydellinen kokoonpano.
Basistin mukaan yhtyeen kosketinsoittaja Christian Pulkkinen on sen kovin progemies.
– Itse kuuntelin teini-ikäisenä paljon saksalaista power/speed metalia kuten Helloweeniä ja Gamma Raytä. Viehätyin myös Blind Guardianin kappaleiden monimuotoisista rakenteista. Kitaristi [Panu Kiskola] oli samassa lukiossa ja esitteli minulle Symphony X:n ja Dream Theaterin.
– Olen kyllä joskus miettinyt, että yksinkertaisemmalla musiikilla levyntekoprosessit eivät olisi näin massiivisia! Motörheadin tai Venomin tyylisen musiikin tekeminen ja soittaminen ei kuitenkaan välttämättä ole yhtään sen helpompaa.
Mitä Adamantran tulevaisuudessa näkyy?
– Sen verran voin paljastaa, että seuraava albumi on jo sävelletty ja alamme työstää sitä eteenpäin tässä piakkoin.
Julkaistu Infernossa 9/2024.