Vuosituhannen taitteessa ”skenestä” kadonneen Håvard Jørgensenin paluu musiikkikentälle on ollut mieluisa yllätys. Miehen persoonalliset sävellykset olivat Ulverin 1990-luvun levyjen perusta, joten kitaristin voi katsoa olevan suuressa roolissa niin sanotun luontoromanttisen black metal -tyylin synnyssä.
Monipuolisesta musiikista voimansa ammentavan säveltäjän ura sai uutta tuulta alleen vajaat kymmenen vuotta sitten, kun miestä pyydettiin tekemään musiikkia uudelle artistille.
– Se oli minulle tietynlainen tilaisuus, sillä en ollut tehnyt aikoihin akustista musiikkia. Vuonna 2014 tein muutaman jutun tanskalaisartistille nimeltä Myrkur, Jørgensen aloittaa.
– Sen jälkeen sain inspiraation kirjoittaa omaa musiikkia. Postasin sitä huvikseni Youtubeen, jotta näkisin, kiinnostaako se ketään. Se sai hyvää palautetta, ja myös Prophecy-levy-yhtiö tykkäsi kamasta ja tarjoutui julkaisemaan kokonaisen albumin – siis jos tulisin kirjoittamaan sellaisen.
– En luvannut mitään heti, mutta pian minulla oli neljä viisi kappaletta valmiina, ja joskus 2016 sain ajatuksen tehdä albumin. Alkuvuodesta 2017 kaikki oli periaatteeessa valmista. Prophecy kuuli yhden valmiin kappaleen ja luotti minuuntäysin. Heillä oli ymmärrys artistisesta vapaudestani ja kaikki hoitui hyvin.
Ulver vai ei?
Myrkurin vuonna 2015 ilmestynyt M-debyytti herätti huomiota hyvin ulvermaisilla sävellyksillään.
Erityisesti pinnalla oli Bergtatt-klassikko vuodelta 1995. Monet kielet kuiskuttelivat Myrkurin esikoisen olevan paikoin suoranaista Ulver-kopiointia.
– En ollut mukana varsinaisessa biisinkirjoituksessa. Myrkurin Amalie [Bruun] otti yhteyttä Kristofferiin [Rygg, alias Garm], josko hän tuottaisi levyn. Tiedän, että Amalie fanittaa vanhoja norjalaisia black metal -yhtyeitä, mutta en näe hommaa mitenkään ”rip-offina”, vaan hän halusi tehdä jotain omaa.
Haavardin esikoista on pidetty jonkinlaisena jatkeena Ulverin akustiselle Kveldssangerille (1996), minkä puolesta puhuu myös Haavardin levyltä löytyvä Kveldssanger II -kappale.
– Ymmärrän ajatuksen, koska tämä on tavallaan samaa juttua jota tein Kveldssangerilla. Siitä levystä on kuitenkin 25 vuotta… Halusin tehdä musiikkia samalla tavalla, ja vaikka jotkut pitävät levyä Kveldssangerin kakkososana, ajat ovat kovin erilaiset.
– Garm laulaa yhdessä uudessa kappaleessa, Mot solegladissa. Hän oli mukana levyn syntyvaiheessa, mutta ei niinkään tuottajana vaan ystävänä, jonka kanssa juttelimme esimerkiksi biisien nimistä, joiden keksimisessä hän on paljon minua parempi, Jørgensen naurahtaa.
– Minä teen vain musiikkia. Onneksi Garm halusi tulla laulamaan tuolle kappaleelle, ja oli itse asiassa hänen ideansa kutsua tätä projektia Haavardiksi.
Lehdistötiedote kutsuu albumisi musiikkia dark nordic folkiksi. Onko sinulla mitään taustaa niin sanotun oikean kansanmusiikin parissa?
– Ei. Minulla on vaikeuksia ymmärtää näitä alagenrejä, koska itse kutsun tekemisiäni vain akustiseksi musiikiksi.
– Olen onnellinen, että ala-asteen musiikinopettajani oli innokas opettamaan meille kitaransoittoa. Hänelle oli yhtä tärkeää opettaa pop- ja rockmusiikkia kuin klassista kitaransoittoa, ja hän oli minulle todella iso vaikuttaja siinä vaiheessa elämääni.
– En ole kuitenkaan koskaan opiskellut tai kuunnellut norjalaista kansanmusiikkia. En siis oikein ymmärrä, miksi musiikkiani kutsutaan folkmusiikiksi – tai jopa neofolkiksi – , mutta oikeastaan tuo on minulle se ja sama. Kaikelle pitää ilmeisesti olla oma lokeronsa, ja kai minun musiikkini sitten on ”synkkää pohjoista folkia”.
Yksi albumin merkittävimmistä piirteistä on sen tekstittömyys. Ainoat lauletut sanat kuullaan Garmin laulamalla kappaleella
– Mot soleglad -kappaleen tekstit ovat erään norjalaisen kirjoittajan runosta. Garm ei kirjoittanut itse mitään, Jørgensen kertoo.
– Olen kuitenkin miettinyt, että seuraavalle levylleni tulisi sanoituksia. Olen pähkäillyt joitain tekstejä, jotka tulevat olemaan joko englanniksi tai norjaksi, koska ne ovat ainoat kielet joita osaan. Aika näyttää, miten niiden kanssa käy.
Jørgensen jatkaa, ettei ole vielä ruvennu tekemään uutta akustista musiikkia, vaikka päästä löytyy aihioita. Sen sijaan tekeillä on metallista materiaalia.
– Ajattelin viedä sen homman loppuun ensin. Haavardin nimissä on kuitenkin tulossa vielä ainakin pari albumia. En koskaan istu miettimään, minkälaista albumia alan kirjoittaa, vaan annan homman lipua omalla painollaan.
Takaisin mustaan
Jørgensen katosi kuvioista 2000-luvun taitteessa, kun Ulverin tyyli liukui black metalista kohti koneistettuja maisemia. Miehen viimeiset soinnut bändin varsinaisena jäsenenä kuultiin vuoden 2000 Perdition Cityllä, mutta kitaristi on vieraillut sittemminkin Ulverin levyillä. Viimeisimmän kerran häntä kuultiin viisi vuotta sitten ilmestyneellä The Assassination of Julius Caesarilla.
– Minulla ei ollut enää paljonkaan virkaa Ulverin kitaristina. Ensimmäinen lapseni syntyi vuonna 2000, ja kun musiikki ei tuonut leipää pöytään, kuten se ei tuo nytkään, jouduin siirtymään päivätöihin. Mielestäni se oli luonteva hetki astua sivuun metallimusiikkikuvioista.
– Sisimmässäni tiesin kuitenkin koko ajan, että haluan kirjoittaa vielä lisää metallia, ja myös akustista tavaraa. Homma otti vuosia, mutta nyt tuntuu, että olen jälleen oikeilla raiteilla.
Voitko kertoa hieman black metal -projektistasi?
– Bändin nimi on Dold Vorde Ens Navn. Se käynnistyi minun ja vanhan ystäväni, basisti Kai S. Halvorsenin [alias Cerberus] voimin. Kai esitteli ajatuksen musiikin tekemisestä vanhojen aikojen meiningillä. Yhtäkkiä yksi kappale kasvoi neljäksi biisiksi, ja päätimme äänittää ne.
– Tarvitsimme vielä rummut ja laulut. Tunsimme kumpikin Yusafin [Parvez, alias Vicotnik], ja rumpali Øyvind Myrvoll oli minulle tuttu Myrkurin sessiorumpalina. Hän on soittanut monessa muussakin porukassa kuten Ved Buens Endessä, Dødheimsgardissa, Aura Noirissa ja Nidingrissä.
Dold Vorde Ens Navn julkaisi Gjengangere i hjertets mørke -ep:n vuonna 2019 ja Mørkere-debyytin viime vuoden marraskuussa. Jälkimmäisen pisti ulos Haavard-levyn lailla Prophecy.
Muiden muassa Arcturusia, Bethlehemiä ja Empyriumia julkaiseva saksalaisfirma on profiloitunut metallilevy-yhtiönä, vaikka tuotantonsa ei edustakaan aivan jyrkimpiä linjanvetoja. Koetko, että levy-yhtiö löytää musiikillesi kuulijoita myös metallipiirien ulkopuolelta?
– Tavallaan joo, koska Prophecy on ollut minusta aina artistilähtöinen levy-yhtiö, ja heiltä löytyy muutamia artisteja, jotka eivät soita metallia. Heillä on laaja rosteri hyvin erilaisia bändejä, mistä pidän.
– Luulen, että suurin osa ihmisistä, jotka ovat kuulleet soolomusiikkiani, tulevat metallimusiikin parista… Mutta kuinka saada musiikkiani esiin porukalle, joka on akustisen musiikin ystäviä, sitä en osaa oikein sanoa. Se tulee ottamaan varmasti aikansa. Aion kuitenkin heittää keikkoja muuallakin kuin metallifestivaaleilla. Ehkä tavoitan sitä kautta myös uutta kuulijakuntaa.
Julkaistu Infernossa 10/2022.