Oulu-Helsinki-Verona-München-Mars -akselilla operoiva The Phantom of Phobos julkaisee esikoisalbuminsa From a Dead Channel perjantaina 17. elokuuta. Mystinen orkesteri, jonka jäsenet esiintyvät taiteilijanimillä I, II, XX ja XIX, yhdistelee musiikissaan John Carpenterin ja The Gatheringin tarttuvuutta sekä Faith No Moren ja Nine Inch Nailsin tummuutta progressiivisiin ja metallisiin sävyihin puettuna.
Inferno tarjoaa tulevan debyytin kokonaisuudessaan ennakkokuunneltavaksi tämän viikon ajan. Lisäksi laulusta vastaava I ja kitaroista ja ohjelmoinnista vastaava II avaavat hieman levyn taustoja biisikohtaisesti. Kommentit löydät heti tuosta soittimen alapuolelta.
Collide
II: – Ensimmäisiä levylle valmistuneita kappaleita. Yhdistelmä suoraa runttausta ja progehtavaa väliosan rytmittelyä ryyditettynä rikkailla harmonialauluilla.
I: – Sanoituksellisesti myös ensimmäisiä valmistuneita tekstejä, joka määritteli pitkälti muidenkin biisien äänensävyä. Kevyttä kahtiajakoisuutta iltapäivään.
Phobia
II: – Rakenteellisesti tarkoituksellisen suora, verse-chorus-verse. Massiivinen ja pimeä c-osa suoruudelle vastineeksi, kuulokekuuntelu suositeltavaa.
I: – Koko levy kertoo yhtä tarinaa eri kanteilta. Tässä tekstissä ei olla optimistisimmillaan.
Brother Mine
II: – Synkähköä, hieman surullistakin. Nyökkäys The Gatheringin tontille päin. Työnimi julkaisukelvoton. Orkestraatio räjäyttää lopussa rintakehän auki.
I: – Vaikka teksti nivoutuu levyn kuvitteelliseen taustastooriin, valitettavan moni tuntee tämän tilanteen ihan omasta elämästä.
No Signal
II: – Yhden riffin ihme sisältäen maltillista nostattelua, jonka varioitu laulumelodia nitoo yhteen. Väläys lopullisen irti päästämisen hetkestä: tilanteesta, josta ei ole paluuta eikä myöskään halua palata takaisin. ”Stay awhile, stay forever.”
I: – Teksti ja laulut tehtiin levyn viimeisenä, kalkkiviivoille asti ilman selkeää esi-ideaa ja studioajan loppuminen lurkkimassa takaraivossa. Sanomattakin on selvää, että biisistä tuli levyn paras.
Made of Stars
II: – Pyhä sointukierto käytössä, Oberheim laulaa ja rutisee. Inspiraation lähteenä on käytetty valikoituja tuulahduksia Brittein saarilta. Pohjoisen ulkoavaruuden betonista groovea.
I: – Katkera koulukiusaaja ulkoavaruudessa. Laulaessa piti todella kanavoida sisäistä mulkeroaan.
Of the Undead
II: – Miniatyyriavaruusooppera, josta myös löytyy tarttuvuutta. Sanoituksen osalta kertomus pattitilanteesta: tiedostetusta ja tiedostomattomasta ahdistuksesta, jolle ei löydy helpotusta.
I: – Ensimmäinen sinkku ja ensimmäinen lyriikkavideo. Biisi valittiin käyntikortiksi sen monipuolisuuden takia.
Cydonia
II: – Kylmä ja kuollut. Biisinkirjoituksen osalta hankalin tapaus: vaati useamman sovitus- ja miksauskierroksen päätyäkseen lopulliseen muotoonsa. Työnimi tälläkin painokelvoton.
I: – Tässä tekstissä on vähän samaa henkeä kuin Brother Minessa, mutta kertoja on kasvanut sen surumielisyydestä haistattelevammalle tasolle.
Counterkarma
II: – Loppu, the end, fin. Yksinkertaisesta pohjaideasta riivitään avoimeen päätökseen runsaiden kontrastien, instrumentaation ja melodioiden avustuksella.
I: – Counterkarma-termi sai alkunsa vuosia väärin kuullusta sanoituksesta. Syyllisyys musertaa alleen. Tuoko loppu vihdoin helpotuksen?