Waste of Space Orchestran Syntheosis-teos syntyi taannoin tilaustyönä Roadburn-festivaaleille. Millaisella asenteella lähditte kasaamaan sen musiikkia ja kuinka vapaat kädet teillä oli lopputuloksen suhteen?
– Roadburnin toiveena oli audiovisuaalinen teos. Musiikkia tai muutakaan ei yritetty ohjailla, enkä usko, että se sopisikaan festarin ajatusmaailmaan. Saimme siis sotkettavaksemme hyvin pitkälti tyhjän taulun, Oranssissa Pazuzussakin bassoa soittava Toni Hietamäki vastaa.
– Aika alkumetreillä päätimme, että emme halua tehdä improvisaatiopohjaista vapaalentoa vaan tarkkaan sävelletyn ja orkestroidun kokonaisuuden. Kehittelimme temaattisen konseptin, jonka palasia aloimme muuttaa biiseiksi keksimiemme reunaehtojen puitteissa.
Psykedeelisiä sävyjä hohtava levy on todella massiivinen, melkeinpä näytelmällinen teos. Miten tämä eroaa konkreettisimmin muiden bändienne tekemisistä?
– Syntyprosessiltaan siten, että meillä oli tarkka ajatus teemasta ja draaman kaaresta ennen kuin olimme tehneet yhtään biisiä valmiiksi. Tietysti myös kokoonpanon massiivisuus antoi ihan erilaiset mahdollisuudet biisien paisutteluun ja toisaalta äänimaiseman muovailun valtavasta minimalistiseen. Ajatuksena oli, että koko orkesterin voima valjastetaan vain tietyissä kohdissa ja käytetään mahdollisimman paljon erilaisia soittajien ja vokalistien variaatioita.
Syntheosis pitää sisällään jonkinlaisen tarinan, jonka henkilöinä esiintyvät Shamaani (Vesa Ajomo), Etsijä (Juho Vanhanen) ja Riivaaja (Marko Neuman). Voisitko avata hieman, mistä tässä on kyse?
– Kolmen ideaalihahmon tai arkkityypin kohtaamisesta jonkinlaisessa unimaailmassa. Hahmot liittyvät yhteen rituaalissa ja avaavat portaalin toiseen ulottuvuuteen.
Oliko alkujaan selvää, että livenä toteutettu Syntheosis ilmestyy myöhemmin albumimuodossa?
– Ei varsinaisesti, mutta kyllä me alettiin heti alusta asti tekemään biisejä vähintään samalla intensiteetillä kuin jos olisimme olleet tekemässä uutta Oranssi Pazuzu- tai Dark Buddha Rising -levyä.
– Kokonaisuuden vähitellen hahmottuessa meistä alkoi tuntua siltä, että teos ansaitsee tulla äänitetyksi samalla pieteetillä kuin se on sävellettykin. Kokemus oli meille ainutlaatuinen, ja halusimme taltioida sen paitsi henkilökohtaisista syistä myös siksi, että löysimme projektin myötä itsestämme uusia musiikillisia ulottuvuuksia, joihin todennäköisesti kumpikaan emobändeistä ei olisi yksinään pystynyt kurottamaan.
Jääkö Waste of Space Orchestran taival tämän yhden projektin mittaiseksi vai aiotteko työstää jatkossa jotain vastaavaa?
– Soitamme levyn julkaisun yhteydessä yhden keikan. Muuta jatkoa Waste of Space Orchestran tiimoilta ei ole ainakaan näillä näkymin luvassa. Seuraavaksi keskitymme taas omiin juttuihimme, koska molemmat bändit valmistelevat uutta matskua ja kiertueitakin on suunnitteilla.
Julkaistu Infernossa 3/2019.