Montako suomalaista tapahtuma-alan ammattilaista tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Kaikki. Osa jatkaa pimeässä työskentelyä uskotellen itselleen, että valo palaa edelleen. Jotkut järjestävät someperformanssin, josta ei käy ilmi, minkälainen lamppu on kyseessä. Muutamat riitelevät keskenään, miten lamppu pitäisi vaihtaa. Loput odottelevat osaansa tyytyneenä pimeässä, että hallitus tulisi vaihtamaan lampun.
Tältä alan someryhmien keskustelu ja ulostulot lehtien mielipidepalstoilla ovat vaikuttaneet. Ensimmäinen koordinoitu mielenilmaus toi Instagramiin jonkinvärisiä neliöitä ja kourallisen porukkaa Helsingin keskustaan. Toisessa jaettiin diashow, joka oli romantisoitua hymistelyä.
Kumpaakin yhdisti se, että epäselväksi jäi, mitä vaadittiin ja keneltä. Helsingin Sanomissa Oskari Onninen yritti tarjota auttavaa kättään ja kirjoitti: vaatikaa rahaa, menetykset kompensoitava, piste. Kolumnia seurannut ”keskustelu” sai pohtimaan, onko alan sijaan kriisissä sittenkin luetun ymmärtäminen.
Tapahtuma-ala alkoi organisoitua vasta, kun korona osui tuulettimeen. Tapahtumateollisuus ry ja Livefin ry ovat yrittäneet saada jalkaansa ministeriön oven väliin tai ainakin ylläpidettyä dialogia ministerien avustajien kanssa. Siellä tehdään varmasti kaikki, mitä näin nuorella vipuvarrella on mahdollista. Kalervo Kummolan kokoista jyrähtelijää ei löydy, kutsua A-studioon ei kuulu.
Ja vaikka edunvalvojat saisivat puhuttua mehukkaita tukipaketteja, se auttaisi akuutisti lähinnä tapahtumaorganisaatioita. On toki tärkeää, että työnantajat pysyvät pystyssä kriisin yli, mutta teknikoille, miksaajille ja muille on tarjolla vain kylmää kättä, kunnes töitä saa taas tehdä. Ala on kuin tilkkutäkeistä tehty mosaiikki, jossa on jos jonkin sortin yksinyrittäjää ja freelanceria, jotka putosivat viime vuoden maaliskuussa kaikkien tukiverkkojen lävitse.
Viesti ministeriön suunnasta on, että alan ahdinko tiedetään, mutta stm tai avi tai jotain.
Tapahtuma-ala on on ollut syksyn turvavälikeikat pois lukien seis käytännössä vuoden. Jotain pitäisi tehdä.
Martti Suosalo ja muutama muu taiteilija totesivat HS:n mielipidekirjoituksessa, että ”tämä alkaa murentaa uskoa yhteiskunnan kykyyn hoitaa kriisiä tasa-arvoisesti”. Kansankielellä sama ilmaistaan: Paskapuhetta! Jos päättäjillä olisi tahtotilaa sorvata lakeja, kyllä se olisi vuodessa onnistunut. Virkamiesten selän taakse piiloutuminen on pelkuruutta.
Voimassa olevat rajoitukset kuulostavat syksyn onnistuneiden turvavälikeikkojen jälkeen käsittämättömiltä: Jos 1000 asiakkaan tila on ravintola, sinne saa tulla 750 henkilöä. Jos baari, 500. Jos sinne saapuu mies ja kitara, enää vain 10 asiakasta sallitaan – 990 paikkaa pitää jättää tyhjäksi.
En ihmettele lainkaan, että keikkoja ja klubeja siirtyy maan alle, enkä aio vähätellä nuorison tarvetta osallistua niihin. Mutta väitän, että turvallisemmin ne sujuisivat Tavastialla ammattilaisten vastuullisten silmien alla kuin yksityistilaisuuksiksi naamioituina vaihtuvissa vuokratiloissa.
Helmikuun alussa poliisin tutkaan osuivat teknobileet Sörnäisissä. Partio ajettiin pois paikalta, koska järjestävä taho vakuutti, että kyseessä on yksityistilaisuus. Myöhemmin tapahtumasta käynnistettiin esitutkinta toistaiseksi määrittelemättömällä tutkintanimikkeellä. Ylikomisario kommentoi HS:lle: ”Isoista rikoksista ei tietenkään ole kyse.”
Yleisötapahtuman tulkintaa venyttää myös varsinaissuomalaisessa kunnassa helmikuussa järjestetty 600 hengen hiihtoretki. Sitä mainostettiin avoimesti ja sinne myytiin lippuja. Avi linjasi jälkikäteen, että homma ok, ei moitittavaa, ei sanktioita. Sen kun järjestätte toistekin.
Tapahtumajärjestäjälle tai klubinpitäjälle yllä mainitut lausunto ja linjaus kuulostavat suorastaan kehotukselta kansalaistottelemattomuuteen. Mitä jos seuraava organisoitu mielenilmaus olisi niinkin radikaali kuin turvallisten livemusiikkitapahtumien aalto?
Joku saattaisi joutua hetkeksi tikunnokkaan, mutta olisihan se hyvä tapa testata lain voima kieltää elinkeinon harjoittaminen. Tässä vaiheessa alaltakin alkaisi löytyä solidaarisuutta: onhan niitä sakkoja ennenkin tukikeikoilla makseltu.
JUKKA HÄTINEN
Kirjoittaja on Rumban päätoimittaja, jonka voi laittaa vieraslistalle +1, kun keikat jatkuvat.