Jos eläisimme yhdeksänkymmentälukua, tätä juttua ei olisi tehty. Fredrik Norrmanin ja Jonas Renksen perustama October Tide ei nimittäin antanut alkuaikoinaan haastatteluja.
Oliko siinä kyse mystiikan tavoittelusta, epäkaupallisuuden ihannoinnista vai jostakin muusta? Paha sanoa, sillä Renkse ei ole enää bändissä ja Norrman ei muista.
– Muistan sen, että haastatteluista kieltäytyminen oli Jonasin idea. Siitä taas ei ole muistikuvia, miksi hän halusi toimia niin. Mutta jos ollaan tarkkoja, jossain vaiheessa October Tide itse asiassa antoi joitain harvoja haastatteluja. Näin äskettäin yhden vanhan jutun, jossa Jonas vastaili toimittajan kysymyksiin. Hän sanoi siinä, että October Tide oli death metal -yhtye. Minäkin olen aina tuntenut niin, Norrman sanoo.
October Tide syntyi vuonna 1994 Katatonian hajoamisen seurauksena.
– Liityin Katatoniaan kesäkuussa 1994, vain muutama päivä ennen kuin bändin muut jäsenet kävivät äänittämässä For Funerals to Come… -ep:n, Norrman sanoo.
– Muistan sen kesän hyvin. Treenasimme ja otimme valokuvia Jonasin vanhempien kesäpaikalla. Sitten tapahtui jotain – en aio kertoa yksityiskohtia – ja Katatonia hajosi joskus alkusyksystä. Jonas ajatteli, että meidän kahden pitäisi jatkaa musiikin tekemistä yhdessä.
October Tide oli aluksi nimenomaan Renksen ja Norrmanin bändi. Dan Swanön tuottamalla Rain Without End -ensialbumilla (1997) Norrman hoiteli kielisoittimet, Renkse lauloi ja soitti rumpuja. Toisella levyllä Gray Dawnilla (1999) duosta tuli trio, kun Renkse luovutti lauluvastuun Mårten Hansenille.
Kenties juuri studioprojektihenkisestä kokoonpanostaan johtuen October Tide ei soittanut 1990-luvulla ainuttakaan keikkaa. Ja kun Katatonia sitten aktivoitui uudelleen ja alkoi viedä yhä enemmän Renksen ja Norrmanin aikaa, October Tide muuttui sivuprojektiksi.
– Katatoniaan keskittyminen lopetti October Tiden, Norrman kiteyttää. – Ja ehkä se, että October Tidelle ei tapahtunut paljon mitään… Johtuikohan se siitä, että emme antaneet niitä haastatteluja? Oli miten oli, siinä vaiheessa tämän bändin tien päättyminen ei tuntunut meistä isolta tappiolta. Olimme siihen aikaan aivan tarpeeksi kiireisiä Katatonian kanssa.
Vanha bändi, uusi soundi
Kiireitä kesti kymmenisen vuotta. Norrman alkoi kiinnostua elämästä Katatonian ulkopuolella vasta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lähestyessä loppuaan.
– Siinä vaiheessa olin kirjoittanut paljon uutta musiikkia, joka kuulosti enemmän October Tidelta kuin Katatonialta, Norrman muistelee.
– Mietin, että miksipä en tekisi uutta October Tide -albumia. No joo, olin tietysti pyöritellyt ajatusta jo jonkin aikaa. Olin vain ollut pitkään liian kiireinen tehdäkseni mitään muuta, koska Katatonia soitti paljon keikkoja.
Katatonian kahdeksas albumi Night Is the New Day ei ehtinyt olla saatavilla kovin kauan, kun Norrmanin veljekset (myös Fredrikin veli, nykyinen October Tide -basisti Mattias soitti tälloin Katatoniassa) päättivät muuttaa yhtyeen kokoonpanoa ensimmäisen kerran vuosikymmeneen ja erosivat. Sopuisalta vaikuttanutta lähtöä perusteltiin sillä, että veljekset halusivat viettää enemmän aikaa perheidensä luona kuin Katatonian keikkabussissa.
Näitä aikoja muistellessaan Fredrik Norrman vaikuttaa siltä kuin ei enää itsekään pitäisi perhesyitä varsinaisena motiivina lähtöönsä.
– Ennen Katatoniasta lähtöäni en enää osallistunut paljon, jos lainkaan, sen musiikin tekemiseen. Ehkä tiesin jotenkin alitajuisesti jo ennen varsinaista tiedostamista, että aikani siinä bändissä oli päättymässä. Perustin tuolloin myös TheNighttimeProject-bändin.
October Tide aktivoitui loppuvuodesta 2009 ja ryhtyi tekemään A Thin Shell -albumia (2010) Fredrik Norrmanin johdolla. Kuluneet vuodet ja muuttunut kokoonpano olivat jättäneet jälkensä yhtyeen sointiin. 1990-luvulla tehdyt kaksi levyä olivat olleet lähinnä Renksen ja Norrmanin projekteja. Nyt October Tidesta oli tulossa keikkaileva bändi, eikä sen musiikkityylikään ollut enää yksi yhteen 1990-luvun tuotannon kanssa.
Norrman sanoo, että musiikin muuttuminen oli itsestään selvä juttu.
– Kahdella ensimmäisellä albumilla sävelsimme musiikin suunnilleen puoliksi ja Jonas kirjoitti kaikki sanat. A Thin Shell -levyllä Jonas ei ollut enää mukana, mikä tietenkin teki materiaalista erilaista. Vuosien saatossa oli myös kertynyt uusia inspiraationlähteitä, joten soundin muuttuminen oli aivan luonnollista.
Norrman jatkaa, että ei ole kuunnellut A Thin Shelliä vuosiin.
– Bändin paluun jälkeen tehdyistä albumeista se taitaa kuulostaa vähiten October Tidelta. Siltäkin levyltä löytyy varmasti joitakin yhtäläisyyksiä alkuperäiseen ideaamme, mutta ei yhtä paljon kuin kaikilta sen jälkeen tekemiltämme levyiltä.
– Olen silti edelleen melko tyytyväinen A Thin Shelliin – en sataprosenttisen tyytyväinen, mutta onhan sillä hyviä biisejä. Kunpa olisin äänittänyt sille vähintään kahdeksan kappaletta, niitähän on levyllä vain seitsemän. Ehkä minulla oli silloin kiire julkaista uutta musiikkia.
Mikään ei muuta bändiä yhtä tehokkaasti kuin laulajan vaihtuminen, ja harva bändi on tehnyt sen yhtä monta kertaa kuin October Tide. Rain Without End -debyytillä lauloi Jonas Renkse, Grey Dawnilla Mårten Hansen ja A Thin Shellillä Tobias Netzell. Albumeilla Tunnel of No Light (2013), Winged Waltz (2016) ja In Splendor Below (2019) äänessä on Alexander Högbom, joka laulaa myös uudella The Cancer Pledgellä.
Norrman sanoo, että laulajanvaihdos tuntuu joka kerta suurelta siirrolta, eikä sellainen ole ollut koskaan suunniteltu tai kaivattu liike. Ikävä kyllä asiat vain menivät miten menivät.
– Ensin laulaja vaihtui siksi, että Jonas ei pystynyt enää murisemaan. Huomasimme jo Rain Without End -levyä tehdessämme, että hänellä oli vaikeuksia äänensä kanssa. Siksi Mårten Hansen lauloi Gray Dawnin, jonka jälkeen hajosimme.
– Kun October Tide palasi kymmenen vuotta myöhemmin yhteen, Mårtenin pyytäminen laulajaksi ei tuntunut toimivalta vaihtoehdolta. Tobias Netzell oli bändissä, kunnes totesi, ettei hänellä ollut aikaa ja että hänen täytyy jatkaa matkaa. Alex on laulanut jo neljällä albumilla. En voisi olla onnellisempi siitä, että hän on pysynyt mukana. Rehellisesti sanottuna en usko, että October Tide selviäisi enää yhdestäkään laulajanvaihdoksesta.
Levotonta on ollut myös levy-yhtiörintamalla. October Tiden neljä ensimmäistä levyä ilmestyivät kaikki eri yhtiön kautta. Winged Waltzista lähtien bändi on levyttänyt puolalaiselle Agonia Recordsille.
– Pidän vakaata työsuhdetta niin levy-yhtiön kuin kokoonpanon suhteen ehdottomasti parempana, Norrman sanoo.
– Mitä enemmän minulla on aikaa keskittyä musiikin säveltämiseen kaikkien muiden asioiden hoitamisen sijaan, sen parempi. Nyt näyttää siltä, että pysymme Agonian tallissa vielä ainakin pari vuotta.
Tarjolla uusia makuja
Joulukuussa 1974 syntynyt Fredrik Norrman teki ensimmäiset kasettijulkaisunsa death metal -bändi Uncannyssa 1990-luvun alussa. Sittemmin hän on soittanut ja levyttänyt paitsi Katatoniassa myös TheNighttimeProjectissa, Trees of Eternityssä ja muutamissa vähemmän tunnetuissa bändeissä ja projekteissa.
Norrman sanoo, että October Tidesta on tullut hänelle erityinen ja tärkeä asia. Hän kertoo ajattelevansa yhtyettään jatkuvasti ja työskentelevänsä sen eteen joka päivä.
Nyt hänen paneutumisensa on synnyttänyt bändin seitsemännen albumin. Norrman sanoo, että The Cancer Pledge -levyn tekeminen oli sekä mielenkiintoista että vaikeaa.
– Halusin luoda bändille aggressiivisemman soundin, joka veisi October Tiden pois doom-genrestä. Ei minulla sinänsä ole mitään doomia vastaan, en vain kuuntele kovinkaan paljon sellaisia bändejä. Pidän enemmän deathistä ja thrashistä, ja halusin viedä bändin niille teille, mutta October Tiden omalla tyylillä. Itse asiassa lähdimme tähän suuntaan jo In Splendor Below’lla. Etsin The Cancer Pledgelle inspiraatiota albumeista, joita kuunnellen kasvoin ja joista pidän edelleen. Kuten nuorena, kuuntelen edelleen joka päivä Slayeriä, Sodomia ja Carcassia. Tätä levyä suunnitellessani vain kuuntelin niitä analyyttisemmin.
– Vaikeuksia tuotti se, että minulla on edelleen uupumusoireita eräästä muutaman vuoden takaisesta pitkästä ja todella stressaavasta ajanjaksosta. Jatkuva väsymys ja motivaation puute tekivät levyn parissa työskentelemisestä erittäin hankalaa. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin ilo tehdä musiikkia bändin poikien kanssa, he kaikki tekivät suurenmoisen hyvää työtä. Siitä vinkkelistä katsoen The Cancer Pledgen tekeminen oli aivan mahtavaa.
Kuten edellisellä levyllä, The Cancer Pledgellä on yksi ruotsinkielinen kappale, Blodfattig.
– Koko ajatus syntyi juuri In Splendor Below’n Ögonblick av nåd -biisistä ja siitä, että Alex halusi kokeilla laulaa ruotsiksi. Lopputulos oli aivan mahtava, biisi kuulosti todella aggressiiviselta. Tuntui hyvältä ajatukselta tehdä ruotsinkielinen biisi myös tälle levylle.
Albumilla on erikoinen nimi. Internet kertoo ”cancer pledgen” merkitsevän ainakin terveyspalvelujen tarjoajien lupausta sitoutua tukemaan syöpää sairastavia ja heidän toipumistaan entistä paremmin. October Tiden levyn nimessä kyse on kuitenkin jostakin muusta, Norrman kertoo.
– Tässä yhteydessä ”syöpälupauksen” antaminen on sitoutumista sellaiseen rakkauteen, joka saattaa alkaa syödä ihmistä sisältäpäin, aivan kuten syöpäsairauskin. Se on ikään kuin tuhoisa pakkomielle, josta ei tahdo millään päästä eroon. Täytyy muistaa, että astrologiassa cancer tarkoittaa rapua. The Cancer Pledgen nimikappale kertoo kahdesta ravun tähtimerkin alla syntyneestä ihmisestä, jotka tuhoavat itseään rakkaudellaan.
Vuodet ovat tehneet October Tidesta bändin, joka tiedostaa oman historiansa ja sen, mihin perinteet velvoittavat, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. The Cancer Pledgellä soittaa yhtye, joka pitää kiinni oikeudestaan vaikka repiä itsensä juuriltaan, jos siltä tuntuu. Siitä huolimatta Norrman vakuuttaa uskovansa, että myös varhaisen October Tiden diggaajat voisivat pitää yhtyeen uusimmasta.
– Ehdottomasti! Itse ainakin pitäisin! Muutaman vuoden ajan paluumme jälkeen meille tultiin sanomaan, että uudet October Tide -albumit eivät kuulosta Rain Without Endiltä. Nykyään sellaista ei enää kuule yhtä usein, Norrman kertoo.
– Voin edelleen sanoa kuten Jonas siinä yhdessä haastattelussa 1990-luvulla: ”Me soitamme death metalia.” Mutta samalla voin kysyä, miksi pitäisi pitäytyä yhdessä ja samassa reseptissä, kun jokaiseen albumiin voi lisätä uusiakin makuja? Musiikin tekeminen on kuin pitkä matka, jolla edetään jonnekin. Toivon, että myös October Tidesta pitävät haluavat bändin kehittyvän.
Julkaistu Infernossa 9/2023.