Metallia melodia edellä – haastattelussa Byron

Vuonna 2018 hajonneen Church of Voidin rumpali Johannes Lahti tekee Byron-bändinsä kanssa metallia, jossa yhdistyvät menevä draivi ja mystiset aihepiirit.

Lähditkö suunnittelemaan Byronia Church of Voidin hajottua, vai oliko ajatus projektista olemassa jo ennen tätä? 

– Taisin puhua ensimmäisen kerran omien biisien äänittelystä Tuomakselle [Kokko, Electric Fox -studio] joskus 2014, eli ajatus projektista sai hautua pitkään, myös Byron Vortex -taiteilijanimellä tunnettu Lahti aloittaa. 

– Kun Church of Void laittoi pillit pussiin, pienen tuumaustauon jälkeen oli katsottava peiliin ja todettava, että jotain muutakin olisi vielä musiikillisesti annettavana kuin pelkkä rumpujen kolistelu. Siitä kesti vielä tovin ennen kuin sain toden teolla otettua itseäni niskasta kiinni ja lähdettyä hommiin. 

Haitko albumille jotain selkeää musiikillista linjaa vai synnyttivätkö kappaleet itse itsensä? 

– Se pieni linja, joka alussa oli – laulujen tekeminen melodia edellä –, on kuultavissa läpi albumin. Olen sitä mieltä, että jos biisi on hyvä, se toimii akustisella kitaralla soitettuna, riisuttuna, ilman laulumelodioita, ja jää soimaan päähän. Näiden henkisten aurauskeppien asettelun jälkeen laulut oli yllättävän helppo saada rakennettua. 

Albumin kansikuva on Eugène Delacroixin kädenjälkeä. Miksi juuri tämä teos valikoitui käyttöösi? 

– Vielä silloin, kun ajatus oli tehdä kaksi ep:tä, minulla oli Laakson Markuksen ottama valokuva islanninhevosista, jota suunnittelin käyttäväni kahteen osaan jaettuna kahden eri teoksen kannessa. Kun päädyin täyspitkän julkaisuun, kuva unohtui, mutta hevosteema jäi elämään. 

– Myöhemmin Kansallisgallerian sivuilta tuli kyseisellä asiasanalla vastaan teos Mazeppa kuolevan hevosen selässä [1824], joka vakuutti väkevällä tunnelmallaan ja orgaanisella värimaailmallaan, joten valinta oli helppo. Kun sitten aloin ottaa enemmän selvää maalauksesta, kävi ilmi, että se pohjautuu runoon nimeltä Mazeppa vuodelta 1819, tekijänään Lordi Gordon Byron. Tämä oli siis ihan puhdas sattuma! 

– Voisin kai heittää ilmoille myös ajatuksen, että kansitaidevalinta on henkilökohtainen hatunnosto erinomaiselle Aivolävistys-bändille, jonka Sotamaa-levyn [2010] kansitaiteena on mukaelma Delacroixin tunnetummasta Vapaus johtaa kansaa -maalauksesta. 

Sanoituksesi pohjaavat esimerkiksi esoteriaan ja okkultismiin. Miksi haluat kirjoittaa näistä aiheista? 

– Sanoitukseni syntyvät yleensä viimeisenä ja pakon edessä, yksittäisten tunnelmien herättämien asiasanojen ympärille ikään kuin tajunnanvirtana. Ne edustavat minulle ennen kaikkea pieniä tarinoita ja pakoa todellisuudesta. Kyse on jonkinlaisesta art–generating–art-sidoksesta, josta tankkaamani kauhukirjallisuus ja -elokuvat pulppuavat paperille tässä muodossa. 

– Muun muassa esoteerisia ja okkulttisia maisemia syntyy näillä eväin kaikista luontevimmin. 

Biisinne on kuin tehty livetilannetta varten. Lavoille ei ole pahemmin asiaa, mutta oletteko varautuneet mahdollisia keikkoja varten? 

– Bändi on kieltämättä ottanut ensiaskeleensa poikkeuksellisissa ja erikoisissa olosuhteissa, mutta lähtökohtana on silti ollut keikkamahdollisuuksien avoinna pitäminen. Seuraamme tilannetta ja vastaanotamme mielellämme tarjouksia sitä mukaa, kun valtakunnallinen pandemiatilanne antaa myöten. 

Julkaistu Infernossa 4/2021.

Lisää luettavaa