Miksi Kamelotia rakastetaan?

28.09.2015

Huomenna Suomen-kiertueensa aloittava yhdysvaltalainen Kamelot on tullut tunnetuksi rajoja rikkovasta melodisesta metallistaan, ihmisyyttä eri kulmista tarkastelevista teemoistaan ja monista eri aikakausistaan, joille kaikille löytyy kannattajansa.

Koska Kamelotin keikoilla settilista yltää ainakin kolmeen neljästä bändin tunnetuimmasta aikakaudesta, sukellamme tulevien keikkojen kunniaksi näihin säveliin.

Synkkyyden keskelle toivoa valava Kamelot

Vuodesta 1991 asti Kamelotia luotsannut kitaristi Thomas Youngblood on usein sanonut, että yhtyeen taika piilee siinä, kuinka bändi saattaa käsitellä levyillään hyvinkin tuskallisia ja vaikeita aiheita, mutta jättää myös synkimmällä hetkellä pienen toivon kipinän kaiken taustalle.

Tämä ajatus on vain voimistunut vuosikymmenien kuluessa, kun vahvojen tunteiden tulkkina Kamelot on kerännyt ympärilleen vankan ja uskollisen kannattajakunnan, joiden elämässä musiikki on näytellyt tärkeää osaa sekä synkimpien murheiden että suurimpien ilojen keskellä.

Kamelot onkin erottunut poweria ja melodista metallia esittävien bändien joukosta juuri ainutlaatuisella tummanpuhuvalla tunnelmallaan, joka yltää herkimmistä balladeista sekä idän että lännen kautta aina raadollisempiin maailmanlopun maalailuihin saakka. Ei siis ole ihme, että Kamelot on löytänyt ympärilleen kirjavan fanikunnan.

Norjalainen kultakurkku amerikkalaisessa orkesterissa

Melodisen metallin kentällä joukosta erottuminen vaati erityisesti 1990-luvulla joko harvinaisen timanttilaatuista perus tukutukua tai sitten jotain niin ainutlaatuista, että se kääntäisi kaikkien päät. Kamelotilla oli jo varhaisessa tuotannossaan melodia-, eeppisyys- ja maalauksellisuuskynät hallussaan, mutta vaadittiin vielä se kuuluisa piste sen kuuluisan i:n päälle. Se oli aiemmin Conceptionissa laulanut norjalainen Roy Khan.

Khanin tulo bändiin toimi varmasti tärkeänä osana Kamelotin nousua ja hänen eronsa bändistä tuntui monelle lähes varmalta tuholta molempien tahojen musiikillisen tulevaisuuden suhteen. Syitä tälle ihastelulle ei tarvitse kovin kaukaa hakea. Kaikki kunnia toki Kamelotin hienoja irtobiisejä sisältäneille levytyksille Eternity, Dominion ja Siége Perilious, mutta kyllä allekirjoittanutkin hyppäsi bändin kelkkaan toden teolla vasta Khanin tähdittämien The Fourth Legacyn, Karman ja Epican myötä.

Jos Kamelot oli aiemmin mahtunut aika hyvin power metalin lokeroon, alkoi bändi näillä levyillä hiljalleen murtautua yhä suurellisempien teemojen, sinfonisempien sävellysten ja melodisemman metallin seuduille, eikä varmasti kukaan osannut arvata, että se Kamelotin kameleonttimaisin aikakausi voisi olla vasta edessä.

Kohti eeppisyyttä… ja sen yli!

Jos Roy Khanin liittyminen Kamelotiin vuonna 1998 oli bändin ensimmäinen tärkeä käännekohta, voidaan vuotta 2004 sanoa seuraavaksi tärkeäksi murrokseksi. Kamelotin tuotannon ”kolmas trilogia” käynnistyi monet yllättäneellä The Black Halo -albumilla, joka on toiminut eräänlaisena vedenjakajana jopa bändin suurimmassa fanikunnassa. Osa löysi bändin vasta tämän levyn myötä ja osa vanhoista faneista oli suorastan pettyneitä, kun nopeatempoisempien power metal -rallien sijaan Kamelot keskittyi yhä ilmeisemmin keskitempoisempaan ja sinfonisempaan maalailuun, josta ei melodisuutta ja metallia uupunut, mutta jokin oli kuitenkin muuttunut ratkaisevasti.

Hurmoksellista ylistystä kautta maailman keränneen The Black Halon jälkeen myös Kamelot itsessään alkoi hieman natista liitoksistaan ja vaikka Ghost Opera ja Poetry for the Poisoned sisälsivätkin huikeita tähtihetkiä, luisui sävellysten laatu monien silmissä jälleen epätasaisemmille laduille. Lopulta tämä kaikki kulminoitui Roy Khanin eroon bändistä vuonna 2009, eikä oikeastaan kukaan tiedä vieläkään varmaksi syitä tälle tapahtumasarjalle.

Näin jälkikäteen voi kuitenkin huomata, kuinka erityisesti Ghost Operalta löytyy lähes The Black Halon verran melodisen metallin kiteytymää sekä levyllä että keikoilla, minkä voi huomata erityisesti jokaisen levyn suureellisimmissa kappaleissa.

Suurten saappaiden täyttäjä Ruotsista

Thomas Youngblood kehui viime huhtikuun Infernon kansijutussa skandinaavista laulusoundia. Se saattaa olla asia, joka tuntuu meille suomalaisillekin arkiselta, mutta valloittaa päivittäin kaukaisempien musiikinkuulijoiden sydämiä niin suurella innolla, että jotain suurtahan tässä on oltava takana.

Jos Roy Khan oli jo ainutlaatuinen laulaja ainutlaatuisessa bändissä, niin samaa voidaan sanoa myös ruotsalaisesta Tommy Karevikista, joka Seventh Wonder -näyttöjensä jälkeen päätyi Kamelotin riveihin. Vielä tässäkin vaiheessa moni epäili, miten Karevik pystyisi täyttämään edeltäjänsä saappaat paitsi levyllä, myös Kamelotin tavaramerkiksi muodostuneilla energisillä, mutta sitäkin vuorovaikutteisemmilla keikoilla.

Jos Karevikin Kamelot-debyytti Silverthorn oli näkökulmasta riippuen joko hieman liian epätasainen tai liiankin tasainen levytys, löytyi seasta huikeita osoituksia Karevikin kameleonttimaisesta tavasta venyttää äänijänteitään kaikille Kamelotin äärilaidoille ja jopa yli. Se mikä saattoi yllättää fanikunnan, oli Karevikin tapa tulla sekä henkisesti että fyysisesti yleisön iholle keikoilla – Roy Khanin etäisen teatraalisuuden jäätyä muistoksi vain. Metallihistoria tuntee paljon epäonnistuneita laulajanvaihdoksia tärkeissä bändeissä, mutta Tommy Karevik laulaa Kamelotissa paremmin kuin koskaan ja on toivottavasti tullut jäädäkseen.

Ei ihan tavallisin taustakuoro!

Kamelot ei olisi Kamelot ilman vierailevia laulajia. Eikä Kamelot ole tyytynyt ihan mihin tahansa laulajiin! Bändi on onnistunut löytämään jopa ennen suurta yleisöä varsinkin kauniimman sukupuolen lahjakkaimpia kultakurkkuja, joiden osallisuus on läpi Kamelotin tuotannon johtanut toinen toistaan komeampiin duettoihin, säväyttäviin taustalauluihin ja ratkaisevan tärkeisiin vierailuihin.

Vai mitä sanotte esimerkiksi sittemmin Epican keulilla maailmanmaineeseen nousseen Simone Simonsin suorituksesta kappaleessa The Haunting (Somewhere In Time)? Tai Arch Enemy -huutaja Alissa White-Gluzin äärimmäisyyksiin venyvä tulkinta uuden levyn musiikkivideobiisissä Liar Liar (Wasteland Monarchy)? Löytyypä samaiselta Haven-uutukaislevyltä myös huumaava Tommy Karevikin ja Charlotte Wesselsin duetoima Under Grey Skies, joka herätti pitkästä aikaa uskoa siihen, että heavyballadeissakin voi onnistua vielä herran vuonna 2015.

Mainittakoon tasa-arvoisuuden nimissä vielä Dimmu Borgir -kärisijä Shagrath ja Soilworkin keuhkoaja Björn ”Speed” Strid esittämillään kappaleilla March of Mephisto ja The Great Pandemonium, niin jo pelkästään vierailijoiden koristelemista kappaleista saa aikaiseksi melkoisen soittolistan.

Hämmentävän hyvää albumilta – jopa vielä parempaa keikoilla

Kamelot soittaa tällä viikolla peräti neljä keikkaa Suomessa, eikä kenenkään vähänkin melodista metallia arvostavan tulisi jättää näitä karkeloita väliin. Kamelot kun on paitsi rajoja rikkova bändi levyllä, niin myös yksi parhaista orkestereista lajissaan keikoilla. Jo Roy Khanin aikoina bändi tuli tunnetuksi esiintymisestään, joka täytti puhtaalla ammattitaidolla ja energialla kaikki tarvittavat hyvän keikan elkeet, mutta kyse on jostain muustakin.

Kun Kamelot on läsnä lavalla, se todellakin on läsnä. Vuorovaikutus yleisöön on aidompaa, kuin tusinalla muita bändejä ja mikä parasta, Kamelot tekee tämän aidolla ja pyyteettömällä tavalla. Kamelotin keikoilta voikin odottaa lähtevänsä kotiin hymyn yltäessä korvasta korvaan, kun hyväntuulinen bändi takoo ilmoille tummanpuhuvaa musiikkiaan upeiden taustalaulajien ja pienien taustavideoiden kaltaisten yksityiskohtien kautta, jolloin keikasta voi nauttia oikeastaan kuka vain.

Tämä ei ole vain metallia tai power metalia tai edes vain sinfonista metallia. Tämä on intohimoista musiikkia ihmisille, jotka rakastavat musiikkia ja juuri tämän takia Kamelot vaikuttaa olevan valmis antamaan kaikkensa lavalla joka ikinen ilta.

Neljännesvuosisadan jälkeen vahvempana kuin koskaan

Tänä vuonna julkaistu Kamelotin yhdestoista albumi vaikutti jo keväällä loistavalta kokonaisuudelta muutaman epätasaisemman levytyksen jälkeen. Nyt, puoli vuotta myöhemmin, on helppoa sanoa, että allekirjoittaneen korvissa levy saattaa olla jopa Kamelotin paras kokonaisuus koskaan. Juuri sen takia tulevaa kiertuetta on helppoa juhlistaa harvinaisen kovaan ääneen, kun pian 25-vuotias bändi tuntuu olevan elämänsä vedossa.

Kuinka moni metallibändi voi sanoa tehneensä arvostetuimpia albumeitaan kolmella eri vuosikymmenellä? Kamelot on kyennyt tähän antamalla ajan muokata itseään juuri sopivan paljon ja säilyttämällä silti Kamelotin vetoavimman sydämen.

Kamelot (USA), Gus G. (GRC), Kobra and the Lotus (CAN)
ti 29.9.2015 Jyväskylä, Lutakko
to 1.10.2015 Joensuu, Kerubi
pe 2.10.2015 Seinäjoki, Rytmikorjaamo
la 3.10.2015 Helsinki, The Circus

Lisää luettavaa