Thomas Youngblood vaikuttaa väsyneeltä mutta onnelliselta. Ei ihme. Kamelot-kitaristi on juuri palannut Etelä-Amerikan-kiertueelta, johon kuului seitsemän konserttia jättimäisten yleisöjen edessä. Youngblood sanoo olevansa kiitollinen, etteivät ihmiset ole ainakaan vielä unohtaneet heitä.
– Santiago de Chile on uskomaton paikka! Siellä keikat eivät ole vain keikkoja. Yleisö mylvii kuin olisi futismatsissa, osaa joka kappaleen sanat ulkoa ja juhlii ihan eri tavalla kuin muu maailma, Youngblood ylistää.
– Tuon kaiken todistaminen viime vuosien jälkeen oli… lohduttavaa. Samalla matka teki selväksi, ettei ole olemassa ”paluuta vanhoihin aikoihin”. Maailma on muuttunut lopullisesti, minkä huomaa siitä, miten osa ihmisistä on varautuneempia kuin koskaan ja osa taas ottaa elämästä irti enemmän kuin ennen.
Youngblood näkee asiassa hopeareunuksen.
– Moni arvostaa nyt asioita, joita pidettiin ennen itsestäänselvyyksinä. Suurin osa ihmisistä joutui murtamaan koko elämäntapansa ja kaikki rutiininsa hetkeksi. Se teki monille hyvää.
Ennen Etelä-Amerikkaa Kamelot soitti 70 000 Tons of Metalilla. Jos joku ei ole kuullut tapahtumasta, kyseessä on Karibianmeren-risteily, jolla soittaa yli 40 bändiä. Edellisen kerran valtamerialus seilasi näissä merkeissä vuonna 2020.
– Tämä taisi olla kolmas kertamme siellä… ei vaan neljäs, Youngblood ynnäilee.
– Poikkeusajat ovat verottaneet yleisön määrää sielläkin, mutta olihan se hauskaa olla aamupalabuffetissa fanien kanssa ja käydä pitkiä keskusteluja menneistä vuosista, joina ihmisten elämissä on tapahtunut kaikenlaista. Huomasin, että olemme kirjoittaneet albumimme oikeista aiheista: asioista, joita pidimme itsestään selvinä.
Vahvuutta aikalisästä
The Awakening -albumin säveltämisen alkaessa kaikki oli kuin ennenkin. Kamelotilla oli tiukka aikataulu, jonka mittaan sen oli määrä viimeistellä sävellykset, äänittää levy, promotoida sitä ja lähteä kiertueelle.
Elettiin helmikuuta 2020, ja yhtäkkiä aikataulua ei enää ollut. Oli vain epätietoisuutta siitä, milloin Kamelotin kokoluokan bändi voi tehdä yhtään mitään.
Youngblood ja kumppanit käänsivät oudon ajan edukseen.
– Käytimme enemmän aikaa albumin viimeistelemiseen ja äänittämiseen kuin aiemmin, kitaristi summaa.
– En osannut ajatella asiaa tuolloin, mutta olimme ihan naatteja uskomattoman The Shadow Theory -kiertueen jälkeen. Vaikka meillä oli tonneittain ideoita tulevalle levylle ja Tommy oli kirjoittanut enemmän kuin ennen, olimme painumassa suinpäin studioon sen sijaan, että olisimme miettineet ihan tosissamme, mitä haluamme tehdä.
Laulaja Tommy Karevikin panos kuuluu erityisesti kappaleiden mielikuvituksellisissa orkestroinneissa, jotka eivät kuulostaisi Youngbloodin mukaan lainkaan samalta, jos albumi olisi tehty alkuperäisen aikataulun puitteissa.
– Tommy on mielettömän lahjakas kaveri. En voi alleviivata sitä tarpeeksi. Hän on superlahjakkuus. En tiedä onko mitään, mitä hän ei osaa! Tyypistä kuoriutui Kamelotissa synnynnäinen esiintyjä, hän on maailmanluokan laulaja, loistava biisinkirjoittaja ja vähintään yhtä hyvä sovittaja. Kaiken päälle hän on vielä kuntoilufriikki, joka tuntuu osaavan pitää huolta itsestään ja vähän kaikista muistakin. Onneksi hän on myös mukava kaveri!
Kitaristi jatkaa bändikaverinsa ylistämistä kertomalla, että The Awakening tuntuu uuden Kamelot-aikakauden alulta. Bändi kuulemma haluaa esitellä aina uusia elementtejä levyillään, mutta joskus loikka on merkittävämpi.
– Istuimme Tommyn kanssa alas ja mietimme, mitkä ovat ne asiat ja tunnelataukset, jotka ovat historiamme aikana tehneet tietyistä Kamelot-albumeista ja -kappaleista erityisen hyviä, Youngblood kertoo.
– Halusimme avata Kamelotin tarinassa uuden luvun ja tuoda siihen kaiken oppimamme. Päätimme tehdä levylle entistä modernimman tuotannon, enemmän orkestraatioita ja yhdistää kaiken tämän siihen Kamelotille ominaiseen tunnelmaan, jossa melankolia kohtaa toivon paikassa, jossa tavallisesti ei välttämättä olisi toivoa. Päätimme myös jatkaa joitakin keskeneräisiä tarinoitamme. Esimerkiksi Opus of the Night on jatkoa Ghost Opera -saagalle, joka jäi vaiheeseen 16 vuotta sitten.
Tällaista nälkää uusien ilmaisutapojen etsimiseen ei esiinny ihan kaikkien Kamelot-ikäluokan bändien kohdalla. Yhtye on kuitenkin perustettu 36 vuotta sitten ja julkaissut levyjä vuodesta 1995 asti.
– En voisi ikinä laskea käsistäni mitään sellaista, mihin en ole tyytyväinen. En voisi myöskään julkaista musiikkia liukuhihnalta. Se olisi faniemme aliarvioimista.
Laula se suoremmin
Eräänlaiset heräämiset todellisuuteen ovat Youngbloodin mukaan keskiössä The Awakeningillä. Kyse ei ole välttämättä mistään suurista taivaanrannanmaalailuista, vaan havahtumisista elämän pieniin merkittäviin asioihin.
– Tommy ja Oliver [Palotai, koskettimet] kirjoittivat paljon tekstejä, joista keskustelimme yhdessä yön pimeinä tunteina. Päätimme jo varhaisessa vaiheessa, että tämä albumi ei tule olemaan suurellinen konseptilevy. Olemme aina käyttäneet metaforia kertoessamme henkilökohtaisista asioista. Joskus jopa kokonaiset dystooppiset konseptit ovat kertoneet todellisuudessa aika inhimillisistä asioista.
– Nyt albumilla käsitellään paljon ihmissuhteita, mielenterveyttä ja sitä, miten suuri merkitys yhdellä ihmisellä voi olla, jos nyt ei koko maailmankaikkeuteen, niin hänen lähimmäistensä maailmoihin.
Youngblood korostaa yhden asian olevan Kamelotissa vakio: valon ja varjojen taistelun voittaa aina valo, mikä heijastelee kitaristin mukaan sitä, että bändissä vallitsee lopulta optimismi.
– Joskus kappaleemme saattavat tuntua jonkinlaiselta ihmisrodun ja ihmiskunnan tuhon julistukselta. Kirjoitamme melodisesti suurellisia sävellyksiä, joissa puhutaan todella synkistä aiheista, mutta… Kyse on siitä, että hyväksymme kaikki raskaimmatkin käänteet osana elämää.
– Olen aina rakastanut tummaa, gootahtavaa musiikkia ja melankoliaa, mutten koe olevani masentuneisuuteen taipuvainen ihminen. Rakastan ihmisyyden eri nyansseja, ja joskus minusta tuntuu, että ihmiset luulevat voivansa väistellä varjoja koko elämänsä.
The Awakening tuo parrasvaloihin myös laulaja Melissa Bonnyn, jonka ääntä on voinut kuulla Ad Infinitumin, Evenmoren ja Rage of Lightin levyillä.
– Melissa on kuin syntynyt Kamelotin ääneksi. Se voima, ne särölaulut ja läsnäolo vakuuttivat minut ensimmäisistä keikoista lähtien, ja oli täysin selvää, että hän tulisi laulamaan myös levyllä, Youngblood hehkuttaa.
– En edes ajattele mukanamme kiertäviä laulajia vierailijoina. Heistä tulee osa Kamelotia yhden tai useamman albumin ja kiertueen ajaksi, ja he tuovat paljon itseään levyille. Ei ole ihan sama, kuka Tommyn rinnalla laulaa, ja on tärkeää, että löydämme jokaiselle levylle oikean äänen.
Kamelotin ansiot laulajien rekrytoimisessa eivät ole hassumpia. Vuosien varrella bändissä on kuultu Alissa White-Gluzia, Simone Simonsia, Elize Rydiä, Charlotte Wesselsiä, Lauren Hartia, Kobra Paigeä ja monia muita – useimmiten vieläpä uransa varhaisessa vaiheessa.
– Näistä yhteistöistä on jäänyt minulle erittäin hyvä mieli. Olemme saaneet albumeillemme merkittävää panostusta lahjakkailta ihmisiltä ja esitelleet heitä isolle yleisölle, Youngblood sanoo.
– Aika monesti kohtaamiset ovat tapahtuneet sattumalta. Joskus kuulemalla laulajaa keikalla tai studiossa. Melissa puolestaan teki Kamelot-coverin ja julkaisi sen Facebookissa.
Kasvunpaikkoja
Tasan kaksikymmentä vuotta sitten Kamelot oli niin ikään aloittamassa urallaan uuden vaiheen, vaikkei tiennyt sitä tuolloin.
Epica (2003) oli käänteentekevä albumi, sillä se käynnisti The Black Halolla (2005) jatkuneen konseptialbumien sarjan, jolle Kamelot vangitsi Johann Wolfgang von Goethen Faust-näytelmän tarinan.
– Olimme julkaisseet viisi albumia kuuden vuoden sisällä, ja ihan kuten nyt The Awakeningin kohdalla, halusimme haastaa itseämme jollain uudella tavalla ja tarjota kuulijoille jotain ihan erilaista, Youngblood muistelee.
– Faust inspiroi meitä kirjoittamaan eräänlaisen Kamelot-tyylisen rockoopperan, mikä taas innosti tekemään musiikkia ihan eri tavalla kuin ennen. Power metalimme syveni teatraalisemmaksi ja dramaattisemmaksi.
Youngblood oli jo paljon maailmaa kiertänyt muusikko, mutta Epican äänitykset olivat hänelle silmiä avaava kokemus.
– Olin kuukausia Sascha Paethin luona Saksassa. Koko sen ajan yritin änkyttää kaikkialla saksaa, jota osasin hieman. Halusin yrittää elää saksalaisittain niin paljon kuin mahdollista, kitaristi nauraa.
– Tapasin paljon erilaisia ihmisiä ja maailmankuvani muuttui aika paljon. Huomasin olleeni paljon amerikkalaisempi kuin halusin itselleni myöntää. Olin 28-vuotias nuorukainen, joka hahmotti yhtäkkiä elämää paljon laajemmin.
Faust-albumeista oli alun perin tarkoitus tulla trilogia, mutta suunnitelma muuttui kahden osan jälkeen.
– Itse asiassa Epica ja The Black Halo oli tarkoitus julkaista tuplalevynä, koska teimme suuren osan niiden materiaalista kerralla. Se oli todella luovaa aikaa, mutta tupla tuntui mielipuoliselta ratkaisulta, Youngblood kertaa.
– Tuo kuvastaa aika hyvin sitä aikaa. Emme olleet valmiita pysymään paikoillamme kovin kauaa. Olimme hirvittävän uteliaita ja innostuimme ihan kaikesta. Siksi emme tehneet konseptista trilogiaa.
Youngblood jatkaa olleensa parikymmentä vuotta sitten varsin raskas ihminen.
– Olin aika paha yliajattelija ja neuroottisen tarkka kaikkien asioiden suhteen. Ehkä olen ainakin tuossa mielessä vähän rennompi nykyään, kitaristi huokaisee ja käyttää sitten sanaa ”kontrollifriikki”.
– Halusin niin kovasti tehdä Kamelotista jotenkin virheettömän bändin, että hallitsin kaikkea. Jos roudarit olivat laittaneet taustakanamme vähänkään vinoon, pakotin heidät takaisin telineille korjaamaan asian. Hermoilin kaikista pikkuasioista niin paljon, että taisin olla vähän kusipää.
– Samoihin aikoihin tulin isäksi. Se muutti kaiken. Tyttäreni täytti juuri kaksikymmentä, ja olen oppinut häneltä enemmän kuin mistään muusta elämässäni. Opin ettei virheettömyys kuulu elämään tai musiikkiin.
Julkaistu Infernossa 3/2023.