”Musiikistamme voi aistia erikoisen slovakialaisen hengen” – haastattelussa Malokarpatan

Slovakialainen Malokarpatan on herättänyt ihastusta omaleimaisella äärimetallillaan. Kolmannella levyllään bändi kuulostaa aiempaakin eeppisemmältä.

Uusi Krupinské ohne kuulostaa tähän saakka mahtipontisimmalta Malokarpatan-levyltä, ja sen meno lähestyy monin paikoin jopa bathorymaisia sfäärejä. Oletteko samaa mieltä? 

– Ehdottomasti! kitaristi Adam Sičák huudahtaa. – Olen aina rakastanut bändin viikinkilevyjä. Jos mennään vielä vanhempiin vaikuttajiin, nostan esiin Manowarin ja jopa KISSin Music from the Elderin. 

– Alkuaikojen Bathory toimi suurena vaikuttajana edeltäville levyillemme, ja tällä kertaa inspiraatio löytyi Hammerheartilta ja Twilight of the Godsilta. Yleinen eeppinen lähestymistapa haki paljon vaikutteita myös 1970-luvun progressiivisesta rockista, mikä on yksi suosikkimusiikkigenreistäni. En ole lähellekään yhtä hyvä muusikko kuin niiden levyjen soittajat, mutta olen vaikuttunut musiikin kokonaiskuvasta, siitä kuinka he kirjoittivat polveilevia sävellyksiä perinteisten kappaleiden sijaan. 

– Malokarpatanin ydin on uusiutumisessa, vaikka pysymme uskollisina konseptillemme. Uusi albumi tulee nähdä osana tätä, ja seuraava levy tulee olemaan taas jotain aivan muuta. 

Kirjoitatte tekstinne slovakiksi. Mistä aiheista laulatte tällä kertaa? 

– Käänsin tekstit myös englanniksi, koska haluan, että ihmiset ymmärtävät, mistä laulamme, Sičák toteaa. 

– Tällä kertaa kyse on konseptilevystä, joka käsittelee 1600-luvun Krupinassa toiminutta noitien joukkoa. Olin vaikuttunut eräästä kirjasta, joka käsitteli näiden noitien oikeudenkäyntejä sekä noitien uskontunnustuksia, joista monet päätyivät itse asiassa suoraan sanoituksiin. 

– Koska olen suuri King Diamond -fani, olen aina halunnut tehdä konseptialbumin, joka seuraa yhtä tarinaa. Lisäilin vain tarinaan pieniä välähdyksiä noitien ajatuksista ja maailmankatsomuksesta. Pidän koko noituusilmiötä osana elämään jääneitä esikristillisiä kultteja, jotka ylistävät hedelmällisyyttä ja käyttävät shamanistisia tekniikoita henkimaailman kanssa kommunikointiin. 

– Malokarpatanin saatanallinen puoli on juuri tätä osastoa – vanhaa kansanuskoa yhdistettynä eurooppalaiseen sielunelämään jonkin abrahamilaisen entiteetin sijaan. 

Koetko, että musiikissanne on jotain erityisen slovakialaista? 

– Luulen, että se, mikä teki 1980–90-lukujen itäblokin metallista niin erityistä, oli piittaamattomuus säännöistä. Koska bändit tekivät mitä tahtoivat, se johti usein todella erikoiseen ja omaperäiseen lopputulokseen. 

– Se henki on nyt hieman kadonnut ja monet bändit yrittävät vain jäljitellä läntistä musiikkia, mutta me tulemme juuri tuosta erikoislaatuisten itäisten yhtyeiden traditiosta. Vaikka meillä on vaikutteita esimerkiksi Bathorylta ja Mercyful Fateltä, luulen, että kuulija voi aistia erikoisen slovakialaisen hengen musiikissamme. 

Saavutte huhtikuussa Suomeen. Millaisin mielin olette liikenteessä? 

– Musiikin voima on edelleen se kaikkein tärkein juttu, eikä meillä ole mitään sen suurempaa lavashow’ta. Soitimme Suomessa vuoden 2018 Steelfestissä, joskaan se ei ollut valitettavasti aivan paras keikkamme, koska alkuperäinen laulajamme erosi bändistä vain hetkeä aiemmin ja meidän täytyi vetää hieman improvisoidulla kokoonpanolla. Nyt meitä on jälleen viisi, joten kaiken pitäisi sujua mallikkaasti. 

Julkaistu Infernossa 3/2020.