”Ne eivät tuntuneet hautajaisilta, vaan juhlilta” – Ozzy Osbournen mietteet jäähyväiskonsertista julki

Heinäkuun 22. päivä menehtynyt laulaja Ozzy Osbourne ehti jättää näyttävät jäähyväiset musiikkiuralleen massiivisessa Back to the Beginning -jäähyväiskonsertissa, jossa esiintyivät juhlakalun ja hänen entisen yhtyeensä Black Sabbathin lisäksi myös muun muassa Metallica, Guns N’ Roses, Slayer sekä Pantera.

Lokakuun 7. päivä julkaistavassa Osbournen muistelmateoksessa Last Rites kerrotaan, mitä Ozzy ajatteli valtavasta tapahtumasta ja viimeistä kertaa lavalle nousemisesta. The Times julkaisi teoksesta katkelman:

Lue myös: Hyvästi, Ozzy ja Black Sabbath – pimeyden prinssi sai arvoisensa läksiäiset

Lue myös: Black Sabbath -leirissä surraan Ozzy Osbournea – ”Hyvästi, rakas ystävä”

– Lavalle noustessani pystyin ajattelemaan vain, että kestääkö ääneni tämän. Heti, kun verhot nousivat ylös, unohdin hermostuneisuuteni. Yhtäkkiä katselin yli 42 000 ihmistä, ja vielä 5,8 miljoonaa seurasi tapahtumaa netissä. Silloin tunteeni todella nousivat pintaan. En ollut aiemmin oikein käsittänyt, että niin moni ihminen pitää minusta, tai edes tietää, kuka olen. Se oli aivan uskomatonta.

– Selvisimme I Don’t Knowsta, Mr. Crowleysta ja Suicide Solutionista ilman ongelmia. Minulla oli hauskaa. Sanat kuitenkin takertuivat kurkkuuni, kun aloitin Mama, I’m Coming Homen. Se on Sharonin [Osbournen vaimo] kappale ja yksi hänen suosikeistaan. Lemmy [Kilmister, Motörheadin laulaja] kirjoitti sen meille kahdelle. Jo pelkästään se olisi riittänyt nostamaan kyyneleet silmiini. Tunne oli kuitenkin vielä sitäkin suurempi, sillä se oli viimeinen eläköön-huutoni. Selvisin lavalle kuuden traumaattisen vuoden jälkeen, menetettyäni kyvyn kävellä tai tehdä mitään itsekseni.

Lue myös: ”En ole vielä hyväksynyt Ozzyn kuolemaa” – Sebastian Bach kertoo teeskentelevänsä, että Ozzy Osbourne on yhä täällä

Lue myös: ”Käperryin sikiöasentoon ja itkin silmät päästäni” – Rob Halford otti Ozzy Osbournen kuoleman raskaasti

– Kaikki se yhdessä aiheutti sen, etten enää pystynyt pidättelemään tunteitani. Yleisössä kaikki pitivät puhelimiaan ylhäällä valaisten toisiaan. Jossakin lehdessä luki, että näytti siltä, kuin olisin osallistunut omaan muistotilaisuuteeni, mikä olisi kyllä todella metal. Ne eivät kuitenkaan tuntuneet hautajaisilta, vaan juhlilta. Ilmassa oli niin paljon rakkautta, joka tuli aaltoina minua kohti. Kyyneleet virtasivat kasvoillani, mutta tunsin oloni uskomattoman hyväksi. Yleisö huomasi kamppailuni, ja alkoi laulaa mukana.

– Olen niin onnellinen, että minulla on niin paljon upeita faneja. Siunausta teille kaikille.