Debyyttilevynne Cycles on ulkona. Millainen projekti albumin synnyttäminen oli, ja vastaako lopputulos odotuksianne?
– Vaikka bändimme on perustettu melkein kymmenen vuotta sitten, projekti oli hyvin paljon uuden opettelua. Biisien kirjoittamisen aikana bändin toinen laulaja jätti bändihommat muiden töiden vuoksi, mikä ei ainakaan helpottanut albumin tekoa. Meillä oli tästä syystä motivaatio hetken aikaa hukassa, kitaristi Jancarlo Rodriguez muistelee.
– Myöhemmin ilmoitimme hakevamme uutta laulajaa ja saimme noin kolmekymmentä yhteydenottoa, joista suurimman vaikutuksen teki Saksassa asuva Onni Kivikaarre. Onni lensi Suomeen, ja kokeiltiin, miltä kuulostetaan yhdessä. Onni oli erittäin taitava ja kemiatkin kohtasivat, joten otimme hänet ilomielin mukaan.
– Laulajaa hakiessamme olimme saaneet sävellettyä kymmenen kappaletta, jotka Onni sanoitti sinä aikana, kun asui vielä Saksassa. Nauhoitukset sujuivat hyvin ja olemme lopputulokseen erittäin tyytyväisiä. Mielestämme onnistuimme luomaan Markus Suomelan kanssa albumille yhtenäisen soundin.
Albumin sanoitusten kerrotaan pohjaavan ”dystooppiseen tulevaisuuden uhkaan”. Koetteko tulevaisuuden pelottavana, vai mikä innoitti kirjoittamaan tällaisia sanoituksia?
– Tulevaisuus näyttäytyy pelottavana, kun miettii, minkälaisen maailman jätämme tuleville sukupolville. Sanoitusten taustalla on huoli aikamme suurimmasta haasteesta eli ilmastonmuutoksesta ja luonnonvarojen riittävyydestä.
– Asiaa havainnollistetaan sanoitusten lisäksi myös kansitaiteessa, jonka tiimalasi muistuttaa ajan merkityksestä. Kukin voi itse päätellä, paljonko tiimalasissa on materiaa jäljellä ja olisiko se mahdollista kääntää vielä ylösalaisin. Levyn nimi juontaa juurensa juuri tästä syklisestä aikakäsityksestä.
Miten bändin meininki on uponnut ulkomailla?
– Seuraamme esimerkiksi Spotifyn kautta kiihkeästi, mistä päin maailmaa meitä kuunnellaan. Musiikkiamme striimataan tällä hetkellä Yhdysvalloissa ja Saksassa enemmän kuin Suomessa, mikä ei yllätä. Kiinnostusta näyttää olevan, mutta vielä emme ole päässeet rajojen ulkopuolelle soittamaan.
Countless Goodbyesin kaltaisia bändejä ei ole Suomessa mitenkään liikaa. Millaisena näet maamme metalcorekentän?
– Olemme tietoisia, että metalcore nähdään niin sanotusti kuolevana genrenä, jonka huippuvuodet ovat jääneet viime vuosikymmenelle. Kun muistelemme kotikaupunkimme Porin metalcoreskeneä, niin ennen oli enemmän tämän genren bändejä. Keikkoja oli paljon ja underground-metalcorebändit kiinnostivat monia.
– Vaikka maamme ”piirit” ovat ehkä nyt pienemmät, mielestämme genre elää. Nykyinen kenttä on kasvojenkohotusmalli vanhasta. Bändit, joiden kanssa soitamme keikkoja, ovat hyvin ammattimaisia ja tasokkaita, vaikka monet ovatkin undergroundissa.
Kun uranne on nyt potkaistu kunnolla käyntiin, millaisia odotuksia teillä on jatkon suhteen?
– Odotamme innolla, mitä debyytti tuo tullessaan. Tähän asti palaute on ollut hyvää ja albumi sijoittui kohtuullisen hyvin Suomen virallisella listalla. On kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan tyylimme kehittyy, sillä emme halua polkea paikallaan ja julkaista täysin samantyylisiä levyjä, vaan pyrimme kehittymään ja kasvamaan ajan mukana.
Julkaistu Infernossa 5/2019.