Toisen maailmansodan aikaisen saksalaistankin mukaan nimetty Jag Panzer muistetaan parhaiten 1980-luvun puolivälissä ilmestyneestä Ample Destruction -debyytistään. Monelle voi tulla yllätyksenä, että jenkkiyhtye julkaisi kesäkuussa 12. albuminsa, ja vieläpä suuriin metallilevy-yhtiöihin lukeutuvan Atomic Firen kautta. Kavereiden ulosanti on ollut ihailtavan tasokasta lähes kautta linjan, eikä uusi levy tee poikkeusta.
Jag Panzer ei ole mahdottoman ahkerasti keikkaileva bändi, ja edellisestä The Deviant Chord -albumistakin on jo kuutisen vuotta. Mitä olette puuhailleet tämän ajan?
– Kuten kaikki tiedämme, tässä välissä oli pandemia. Se latisti joidenkin bändin jäsenten fiilikset täysin, ja jouduimme odottamaan, että he löytävät taas uutta intoa, nykyisin Kreikassa majaileva laulaja Harry ”The Tyrant” Conklin kertoo.
– Lisäksi levytyssopimuksemme SPV/Steamhammerin kanssa loppui, joten meillä ei ollut hätää saada seuraavaa levyä pihalle. Itse olin kaiken aikaa hyvin kiireinen, sillä osallistuin monenlaisiin projekteihin.
Kitaristi Mark Briodylla oli muutama kappale valmiina ennen kuin korona iski. Kun tilanne normalisoitui ja miehen motivaatio palasi, hän väänsi lisää biisiaihioita ja alkoi etsiä kansitaiteilijaa seuraavaa levyä varten.
– Kun sellainen löytyi, koko homma lähti kunnolla liikkeelle. Dušan Marković teki aivan upean kannen, joka päästi inspiraatiomme valloilleen, Conklin selittää.
Jag Panzerilla on erikoinen tapa säveltää pari biisiä, tilata levynkansi ja tehdä sitten loput musiikista kuvan perusteella.
– Tiedän, että useimmat bändit toimivat päinvastaisella tavalla, kuva tulee vasta kaiken muun ollessa valmista. Me tykkäämme toimia näin, saamme sitä kautta inspiraatiota ja motivaatiota.
– Toisinaan, kuten etenkin tällä kertaa, kansikuva määrää albumin suunnan. Yleensä se vähintäänkin saa meidät innostumaan oikein kunnolla, sillä kun kuva on valmis, tiedämme, että olemme liikkeellä tosissamme, laulaja nauraa.
Uutta näkökulmaa
The Hallowedin kannessa on raunioituneita rakennuksia ja lumimyrskyssä konekiväärin kanssa taivaltava hahmo koirineen. Kuvan pohjalta syntyi tarina post-apokalyptisestä tulevaisuudesta.
– Tällä tuhoutuneella planeetalla on eläimiä, jotka ovat selvinneet. Eläimethän ovat äärimmäisen sitkeitä – usein jopa sisukkaampia kuin ihmiset, Conklin sanoo.
– Rumpalimme Rikard Stjernquist ehdotti, että panisimme tarinaan pientä twistiä ja kirjoittaisimme sen eläinten näkökulmasta. Halusimme tehdä sen hieman ympäripyöreästi, eivätkä ihmiset tajua asetelmaa ennen kuin kuulevat siitä.
Sanoittaminen on yleensä Conklinin kontolla. Koska kyse on konseptialbumista, laulaja kirjoitti koko tarinan ennen kuin alkoi pohtia varsinaisia lyriikoita.
– Kun tein ensimmäisen luonnoksen, ajattelin, että joitakin osia siitä teilattaisiin. Yllätyksekseni kaikki pitivät siitä sellaisenaan. No, onhan se aika siisti tarina!
Teemalevyn tekeminen kävi laulajan mukaan yllättävän kevyesti, sillä bändillä oli jo kokemusta vastaavasta projektista.
– Tuossa taannoin, ehkä 12 vuotta sitten, teimme Thane to the Thronen, joka oli konseptialbumi William Shakespearen Macbeth-näytelmästä.
Korjataan sen verran, että kyseinen levy ilmestyi tuossa taannoin 23 vuotta sitten.
– Se oli aika rankka homma, sillä meidän piti kääntää Shakespearen kirjoitukset nykypäivän kielelle. Katsoimme taustatyönä kaikenlaisia leffoja ja näytelmiä, teimme paljon viulu- ja kuorosovituksia ja sellaista. Tämän uuden konseptin työstäminen oli paljon helpompaa!
Pitkä liitto
Yhtye ei tyytynyt julkaisemaan tarinaa ainoastaan albumin muodossa. Konseptin pohjalta tehtiin samanniminen sarjakuva, joka ilmestyi viime vuonna. Toisin kuin levyllä, sarjiksessa tarina kerrotaan ihmisten näkökulmasta.
– Sarjakuvat ovat yhä todella suosittuja. Halusimme tehdä sellaisen hieman KISSin hengessä, joskaan emme valuttaneet musteeseen omaa vertamme, Conklin nauraa.
Laulaja ei peittele innostustaan sarjiksesta ja levystä. Albumin saamasta hyvästä vastaanotosta mies on iloinen mutta ei järin yllättynyt.
– Ollakseni rehellinen me rakastamme tätä levyä. Tiesimme, että meillä on käsissämme jotain hienoa, mutta koskaan ei voi tietää, miten yleisö ottaa uuden albumin vastaan. Joskus sitä pusertaa levylle koko sielunsa ja sydämensä, mutta julkaisun jälkeen teos vain unohtuu. Silloin tulee mietittyä, että mitäs hemmettiä, nämähän ovat loistavia biisejä.
– Tämä on pohjimmiltaan rakkauden työtä, joka auttaa meitä pysymään nuorina. On todella kaunis prosessi luoda jotain tyhjästä – etenkin, kun sitä tekee tärkeiden ihmisten kanssa.
Ikäisekseen bändiksi Jag Panzer on käynyt läpi hyvin vähän miehistönvaihdoksia ja mukana on yhä kolme alkuperäisjäsentä: Conklin, Briody ja basisti John Tetley.
– Ystävyytemme on liitto, jota ei voi rikkoa. Jag Panzer oli ensimmäinen bändi, jonka perustimme teineinä. Itse asiassa soitimme covereita yhdessä jo ennen sitä.
– Lukion jälkeen asuimme samassa osavaltiossa, mutta välissämme oli useiden tuntien matka. Olisimme voineet lähteä helposti omille teillemme ja lakata pitämästä yhteyttä. On todellinen siunaus, että olemme yhä kimpassa ja nautimme yhdessäolosta yhtä paljon kuin parikymppisinä
Jatkuvaa treeniä
Valtaosa bändin ukoista on jo kuudenkympin paremmalla puolella, mutta ikä ei paina eikä väsymyksestä näy merkkiäkään.
– On mahtavaa, että takana on näin pitkä ura ja koko bändi on yhä kovassa tikissä. Hassua sanoa näin, mutta homma käy jopa vaivattomasti.
Conklin laulaa yhä aivan mielettömän hienosti. Mies kertoo salaisuutensa olevan siinä, että hän harjoittaa ääntään jatkuvasti.
– Laulan aina jotain! Minulla on luurissani soittolista, jonka mukana lauleskelen Dream Theateria, Journeyä ja Chris Cornellia. Välillä vedän Katy Perryä tai sitä Adelen James Bond -biisiä!
– Tykkään laulaa muutakin kuin metallia, sillä haluan venyttää äänialaani hieman. Treenaan siis jatkuvasti, ja muu bändi tekee samoin. Lähes kaikilla on jotain sivuprojekteja. Markia ja Johnia sellainen ei kiinnosta, mutta hekin pitävät itsensä vireessä.
Jag Panzeria on päästy harvemmin näkemään Euroopassa. Nyt bändi heittää pienen kiertueen, mutta vähemmän yllättäen keikkoja on lähinnä Saksassa.
– En muista, olemmeko ikinä käyneet Suomessa. Jos olemme, siitä on todella kauan! On paljon paikkoja, joissa emme ole päässeet soittamaan. Toivottavasti asia muuttuu nyt, sillä odotamme nälkäisinä, että pääsemme näyttämään, mistä Jag Panzer on tehty!
– Ample Destruction on iso albumi, mutta olemme enemmän kuin yhden levyn bändi. Lähes jokaisella albumillamme on mahtavia biisejä, ja ihmiset huomaavat sen, jos vain tutustuvat meihin kunnolla.
Julkaistu Infernossa 7/2023.