Clear Cold Beyond ilmestyi maaliskuun alussa neljä ja puoli vuotta edeltäjänsä Talviyön jälkeen. Välissä bändi ehti tehdä kaksi akustista levyä, joilla vanhoja kappaleita sovitettiin uusiin tunnelmiin.
– Akustiset levyt olivat tarkoituksellisesti vähän pehmeämpiä. Sen sijaan Talviyöstä tuli paristakin syystä huomattavasti pehmoisempi tuotos kuin ajattelimme, yhtyeen laulaja ja biisintekijä Tony Kakko kertoo.
– Oma suoritukseni jätti reilusti toivomisen varaa, sillä kärsin noihin aikoihin valtavasta laulamisongelmasta. Myös tuotannollinen lähestyminen, soundipolitiikka ja muu tuommoinen ei ollut täysin Sonata Arcticaa. Levy oli kentältä tulleen palautteenkin perusteella miksaukseltaan tietyllä tavalla turhan synkän kuuloinen. Jos voittaisin lotossa, laulaisin varmaan levyn uusiksi ja laittaisin sen uudestaan miksattavaksi.
Kakko kertoo bändissä puhutun jo monen levyn ajan, että olisi aika palata Sonatalle tyypillisempään ilmaisuun.
– Viimeisen kymmenen vuoden aikana sitä juttua ei valitettavasti ole viety ihan perille asti. Levyillä saattaa olla yksi tai kaksi nopeampaa alkuaikojen Sonatan tyyppistä kappaletta. Muuten kaikki tämmöinen kikkailu on saanut turhan paljon roolia.
– Toisaalta näistä seikkailuista johtuen levyillä on kappaleita, jotka ovat omasta mielestäni aikamoisia Sonata-helmiä. Biisejä jotka ovat musiikillisesti aika erilaisia kuin mitä ihmiset meiltä odottivat. Ehkä sen materiaalin takia meillä on nykyään laajempi kuuntelijakunta. Keikoilla huomaa, että porukkaa on suurin piirtein vauvasta vaariin. Tyttöjä on ilahduttavan paljon, ja myös perushevarityyppejä, mutta ehkä vähenevissä määrin.
Emo-poweria
Clear Cold Beyondin tekeminen kävi helposti. Kenties näin oli myös siksi, että vanhojen aikojen poweriin nojaavan materiaalin parissa tuli kotoisa tunnelma.
– Muutama vuosi sitten oli bändin 25-vuotisjuhla, ja otimme settilistaan aika paljon näitä perinteisempiä Sonata-biisejä eli nopeita kappaleita ja power metalia. Oli mahtavaa nähdä, miten jengi otti ne vastaan ja miten hyvä energia yleisöllä oli.
– Tässä on tehty pehmeämpiä levyjä ja soitettu vähän rauhallisempia settilistoja. Kun niiden kanssa on menty johonkin hyvinkin metallihenkisille festareille, on ollut vähän semmoinen tunne, että me ei todellakaan kuluta tänne. Sen 25-vuotissetin kanssa saattoi olla ihan pää pystyssä ja hyvällä fiiliksellä, että kuulutaan porukkaan.
– Kaiken tuon jälkeen oli helppo päätös lähteä kokeilemaan, josko vielä tulee sellaista tavaraa. Näköjään tulikin, kun ketsuppipullon sai vain auki. Kun sai pari biisiä alle, niitä alkoi tulla enemmän tai vähemmän liukuhihnalta. Kuulostaa vähän kylmältä, mutta piti pistää oikeasti hanaa kiinni jossakin vaiheessa, kun aloimme valita äänitettäviä kappaleita.
Varsinaiselle levylle tuli kymmenen biisiä. Yksi jo äänitetty kappale päädyttiin jättämään lopulta pois.
– Se on hyvä biisi, mutta en ollut täysin tyytyväinen siihen. Voi olla, että siitä tulee vaikkapa seuraava levyn aloitusraita. Yritän päästä eroon siitä, että levylle laitetaan kappaleita, jotka eivät ole siinä muodossa, jossa haluan ne maailmalle päästää.
– Power-rallien tekeminen oli tavattoman helppoa jo silloin aikoinaan. Ehkä siksi aloin jossain vaiheessa ajatella vähän hölmöllä tavalla, ettei se ollut taiteellisesti niin arvokasta työtä. Kappaleet eivät olleet niinkään sitä, mitä mä oikeasti haluaisin tehdä, eli biisejä, joissa on enemmän kurvia, käännöstä ja väännöstä ja pääsee kikkailemaan laululla ja kaikenlaisilla sovituksellisilla jutuilla. Power metal ei automaattisesti tarjoa sellaista.
Nyt power-henkisten biisien tekeminen tuntui kuitenkin antoisalta.
– On mukavaa, kun alkaa vaan soitella kitaralla jotain sointukulkua, ja sitten se lähtee. Power metalin ydin on kuitenkin ehkä vähän iskelmässä ja pop-struktuurissa. Kappaleissa on samoja rakenteita kuin perinteisessä pop- ja rockmusiikissa. Sonata ei tosin ole ehkä koskaan kuulunut täysin sydämin power metal -genreen. Ainakaan sen perusteella, mitä palautetta genren faneilta on tullut tuossa vuosien varrella, Kakko nauraa.
– Jos miettii jotain Dragonforcea, niin aika vähän me ollaan power metalia siihen verrattuna. Toisaalta power metalissakin on olemassa tavallaan alagenrejä. Jos Dragonforce on tämmöinen extreme power metal -tyyppinen bändi, niin me ollaan ehkä siellä toisessa äärilaidassa. Meillä on enemmän pinnassa tämä emotionaalinen lähestymistapa.
Talvisia tunnelmia palmun alla
Valtaosa uuden albumin biiseistä syntyi syksyllä 2022. Samoihin aikoihin yhtye keikkaili kotimaassa ja Euroopassa.
– Kun rundataan, olen tosi huono tekemään mitään luovaa työtä. Silloin keskittyy kiertueella olemiseen ja pitämään kontaktia kotiin. Työn, eli keikat, ja vapaa-ajan haluaa erottaa jotenkin radikaalilla tavalla.
– Nyt kävimme kesken nauhoitussessioiden vetämässä Etelä-Amerikan rästirundin, kolme vuotta myöhemmin kuin alun perin piti. Sen aikana kirjoitin suurimman osan levyn lyriikoista. Kun katson nyt ulos tästä työhuoneen ikkunasta, tuolla näkyy lunta sun muuta. Siellä istuskeli drinkki kädessä uima-altaalla palmun alla, eli se oli aika erilainen tapa lähestyä kirjoittamista!
– Kirjoittaminen oli tosi hyvä tapa viettää vapaapäiviä. Lyriikoita ei tarvinnut puristaa ulos niin älyttömästi, kun oli tarkoitus tehdä poweria, jossa on ehkä vähän positiivisempi lähestymistapa asioihin. Sanoituksista tuli yleissävyltään vähän erilaisia ehkä sen takia, että ne on tehty aurinkoisessa ympäristössä. Nyt varmaan pilasin jonkun hienon illuusion siitä, että istun lumihangessa susien keskellä kun kirjoitan!
Clear Cold Beyond on teemoiltaan hyvin perinteistä Sonata-osastoa.
– On huolta tästä meidän planeetasta, ja myös ihmissuhteet ovat isossa osassa. Siellä on muun muassa tätä meidän levyillä useasti kuultua stalker-osastoa, eli Dark Empath, joka on jatkumoa The End of This Chapter- ja Don’t Say a Word -saagalle. Toinen sinkkubiisi A Monster Only You Can’t See on kappale ystävyydestä. On vähän fantasiaa, ja myös ajankohtaista sotaa käsitellään.
Kakkosbiisi Californian kertosäe alkaa rivillä ”California falls into the sea”. Tätä lyriikanpätkää Kakko on joutunut avaamaan jokaisessa haastattelussa.
– Oikeastaan koko kappale sai alkunsa siitä fraasista ja melodianpätkästä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että lehmät lentää. Sen verran tuli tutkittua asiaa, että Kalifornia ei voi valahtaa yhtäkkiä mereen kuin scifielokuvissa. Ymmärtääkseni mannerlaatat liikkuvat väärään suuntaan, eli ei ole fyysisesti mahdollista, että niin kävisi, kaikista maanjäristyksistä sun muista huolimatta. Toivon, että se pitää myös paikkansa!
– Fraasina ja earcatcherinä se oli aika mainio juttu. Itse biisi on ihmissuhdetarina, jossa joku yrittää käyttää sua hyväkseen saadakseen itse asiassa jotain muuta kuin sinut.
Esimerkiksi tällä tavallaan synkältä kuulostavalla fraasilla on melkoinen kontrasti siihen, miten iloisesti asia esitetään.
– Olen ollut maailman huonoin kirjoittamaan mitään superpositiivisia ”valloitetaan maailma, ollaan iloisia ja heilutetaan miekkaa” -juttuja. On ollut helpompi lähestyä asioita synkempien tunteiden ja surun kautta. Viha ei ole kauhean läsnä missään Sonatan materiaalissa, mutta pointti on ollut kirjoittaa tämmöistä emotionaalisempaa kontenttia. Yritän aina räpistellä siitä irti johonkin toiseen suuntaan, mutta väistämättä tulee aina sellaista materiaalia. Juusto on hyvää ja siihen voi laittaa välillä hunajaa sekaan.
– Jos haluaa mukavaa sing along -tyyppistä materiaalia, tämmöiset positiiviset jutut toimii helpommin ainakin power metal -ympäristössä. Jengi laulaa keikoilla mukana meidän positiivisia biisejä, joten samanlaista on halunnut tehdä lisää. Ehkä tämä on tietyllä tavalla opittua alkuajoilta, kun aloimme seurata Stratovariuksen mallia.
Nostalgiaa ja perinteitä
Levyn jokaisella versiolla on mukana kaksi bonusbiisiä, joista jälkimmäinen on cover Martikan vuonna 1989 ilmestynestä Toy Soldiersista.
– Olen aina diggaillut tuosta biisistä, ja jossakin vaiheessa rupesin huvikseni kikkailemaan ja pelleilemään ajatuksen kanssa. Siitä tuli ihan mukavan kuuloinen versio, ja jätkät innostuivat, että hitto, tää on hyvä.
– Halusimme yhden coverin mukaan myös siksi, että sellainen oli osa meidän juttua bändin alkuaikoina. Samoin se, että levyn viimeisen biisin jälkeen on pieni tauko ja sitten tulee joku loppukevennys. Se on osa meidän perinnettä, joten yritin tuoda mukaan mahdollisimman paljon sitä samaa vanhaa – tuotannossa, musiikissa ja levyn kansissa. Kaikkea sellaista, joka saa ihmiset tuntemaan olonsa kotoisaksi levyn kanssa.
Vanhan Sonatan tuntua on etenkin kansikuvassa, josta tulee vahvasti mieleen eritoten kakkoslevy Silence (2001).
– Halusin, että kuvassa on samoja värisävyjä. Muuten mulla ei ollut kannen kanssa hirveästi tekemistä. Delegoin projektin meidän rumpalille Tommy Portimolle, ja hän oli sitten yhteyksissä kuvan tehneen Niko Anttilan kanssa. Pienillä säädöillä saatiin kansi, joka on visuaaliselta ilmeeltään sen näköinen kuin Sonatan levyllä kuuluu olla.
– Siellä on susi ja meidän toinen toteemieläin korppi. Tai tuossahan on vain korpin sulka, joka on laitettu sinne vaan sen takia, että saadaan Wolf & Raven kanteen. Sotakypärä taas on sidoksissa levyn nimibiisiin.
Clear Cold Beyondilta löytyy yhtyeen albumihistorian ensimmäinen nimikappale.
– Olen ollut vahvasti sitä mieltä, ettei millekään biisille saa antaa semmoista painoarvoa, että se on myös levyn nimi, mutta tässä sitä ollaan. Yhdennellätoista levyllä tuli rikottua tuo kaava, ja ehkä ihan hyvä niin.
– Kappale kertoo pojasta, joka on liian nuori mennäkseen sotimaan maansa puolesta. Hän kuitenkin värväytyy armeijaan vähän huijaten, ja ainoastaan sen takia, että voisi tehdä vaikutuksen tyttöön. Homma menee sitten pahasti pieleen. Tästä saatiin kypärä kanteen, ja ehkä myös ajatus sille tulenkajolle, joka näkyy keskellä horisontissa.
Paluuta vanhoihin aikoihin ja nostalgiaa koettiin myös viime vuoden lopussa, kun Sonata keikkaili Euroopassa yhteiskiertueella Stratovariuksen kanssa.
– Meidän ensimmäinen rundi vuonna 2000 oli Stratovariuksen ja Rhapsodyn kanssa. Tämä oli hieno paluu meidän kiertue-elämän alkuajoille. Hassua kyllä kummastakin bändistä on siltä ajalta jäljellä vain kaksi jäsentä. Oli mahtavaa palata niihin tunnelmiin ja nähdä keikoilla samaa porukkaa, joka oli ollut katsomassa alkuperäistä kiertuetta. Siellä oli muutama tyyppi, jotka oli tulleet katsomaan keikkaa oman lapsensa kanssa lähes 24 vuotta myöhemmin.
– Se oli kaikin puolin mahtava mahtava kiertue, ja keikat menivät myös lipunmyynnillisesti paljon paremmin kuin osasimme odottaa. Oli tosi paljon loppuunmyytyä keikkaa, kolmentuhannen hengen hallia jossain Italiassa sun muuta. Meille ei ole ihan hetkeen tapahtunut sellaista, että keikkoja upgreidataan isompiin venueihin. Kumma, joskin erittäin positiivinen kokemus!
Pakolliset hitit
Kotimaassa yhtye keikkailee maalis-huhtikuussa. Kiertueen nimi viittaa uuteen albumiin, mutta tuoretta materiaalia tullaan kuulemaan yllättävän vähän.
– Käytämme varmaan runkona tuota settiä, mitä soitimme kiertueella Stratojen kanssa. Vedetään levyn singlejä, ja ehkä vielä joku muukin biisi mahtuu mukaan.
– Törmäämme joka kerta siihen, että joudumme jättämään pois biisejä, jotka olisi mahtavaa vetää. Meillä on kuitenkin jonkin verran kappaleita, jotka helpottavat sitä hommaa. Moni varmaan jo inhoaa Tallulahia, mutta se alkaa olla sellainen biisi, että se on vähän pakko soittaa. Samoin Fullmoon ja I Have a Right. Tämmöisiä kipaleita, joiden on hyvä olla setissä, on jo rungoksi asti.
Yhtye yrittää rakentaa biisilistansa keikkaolosuhteet ja ympäristö huomioiden.
– Omat keikat tarjoavat aina mahdollisuuden kikkailla enemmän, eikä setin pituuskaan ole välttämättä kiveen hakattu. Sitten taas, kun menee vähän raskaammille festareille, ei viitsi soittaa kovin montaa tallulahia. Se onkin positiivista, että meiltä löytyy kappaleita laidasta laitaan ja voimme mennä soittamaan kevyemmillekin festareille. Tarvittaessa myös akustisesti, mikä rikastuttaa tätä koko palettia.
Kakko ei koe Tallulahia ja muita isoja hittejä varsinaisesti taakkana.
– Toki haluamme soittaa kappaleita, joita ihmiset ihan selkeästi haluavat kuunnella. Ne ovat vähän karuja ja inhottavia tilanteita, kun vetää hieman vieraampaa biisiä tai vaikka uutta kappaletta, joka ei iskekään kertakuulemalta tai ole helppo laulaa mukana. Toisaalta vuosien varrella on oppinut olemaan miettimättä. Ehkä ihmiset osaavat keskittyä kuuntelemaan sen sijaan, että riehuisivat ja laulaisivat mukana.
– Hommat on kuitenkin rakennettu näille isoille biiseille. Niitä on pakko raahata mukana, vaikka se olisi itsestä vähän nihkeää. Ne ovat usein se syy, miksi yleisö tulee keikoille, ja vastaanotto on pääsääntöisesti tosi positiivista. Yleisö laulaa mukana ja siellä näkyy kyyneltä silmäkulmassa sun muuta, mikä on tosi palkitsevaa artistille.
– Pitää myös muistaa, että joka kerta keikalla voi olla se uusi fani, joka oikeasti haluaa kuulla sen hittibiisin. Olisi aika vieraannuttava ja kylmä kokemus, jos bändi jättäisi sen soittamatta vain siksi, että on itse kyllästynyt vetämään sitä.
30-vuotinen harrastus
Vuosien 1995 ja 1996 taitteessa perustettu yhtye lähestyy kolmenkympin rajapyykkiä. Miltä tämä ikä tuntuu?
– Olemme tehneet tätä Tommyn kanssa alusta asti kimpassa. Hitto soikoon, olemme viettäneet yli puolet elämistämme yhdessä, kiertäneet maailmaa ja kokeneet ylä- ja alamäkiä. Vähitellen tuntuu siltä, että tämä meidän musiikillinen harrastus alkaa olla sellainen uratyyppinen ratkaisu.
– Voi olla valtavan kiitollinen siitä, että tätä on saanut tehdä näinkin kauan, sillä se ei ole missään nimessä itsestään selvää. Ja ihan elääkseen! Minun ja Tommyn ei ole tarvinnut tehdä mitään muuta leipämme eteen, olemme pärjänneet tämän kanssa ihan alusta asti. Olemme tosi kiitollisia faneille, jotka ovat pitäneet tätä laivaa pinnalla ja raahautuneet mukana kaikenlaisten myrskyjen ja musiikillisten seikkailujen läpi.
Bändillä ei ole vielä erikoisempia suunnitelmia merkkivuoden varalle.
– Aihettahan toki olisi. Olemme olleet legendaarisen surkeita juhlistamaan oikeastaan mitään merkkipäiviä ja käyttämään hyväksi sitä julkisuutta, mitä se voisi tuoda. Pari vuotta sitten tehtiin se 25-vuotisjuhlakiertue, mutta muuten on ollut aika perusmeininkiä.
– Nyt levyjäkin on niin paljon, että kymmen- ja kaksikymmenvuotisjuhlia alkaa paukkua aika taajaan. Joku toinen bändi saattaisi ottaa ja soittaa esimerkiksi koko levyn läpi, mutta meillä ei ole ollut mitään sellaisia suunnitelmia. Mahdoton ajatus se ei ole. Etenkin tämän Clear Cold Beyondin voisi vetää kokonaisuudessaan, ja asiaa on lähestytty sillä tavalla, että se voisi onnistuakin. Alkupään levyillä taas on semmoista vokalisointia ja tekemistä, että asiaa pitäisi miettiä vähän enemmän.
Vuosien varrelta Kakon mieleen ovat jääneet etenkin Iron Maidenin lämppäys Japanissa vuonna 2004 ja Nightwishin kanssa soitetut keikat.
– Hienoja kokemuksia, kun on saanut seisoa jättiläisten harteilla hetken aikaa. Tässä on tavattu hienoja ihmisiä ja päästy käymään paikoissa, joihin ei voisi ikinä kuvitella pääsevänsä edes turistina. On hankala nostaa mitään yhtä juttua ylitse muiden. Sehän on jo palkinto itsessään, että saa olla tämmöisessä bändissä ja kiertää, eikä muuta tarvitse oikeastaan tehdäkään.
– Eihän kaikki tietenkään ole pelkkää juhlaa. On tässä monta kertaa miettinyt, että eikö sitä saakeli keksi jotakin järkevää tekemistä. Milloin löytyy se aikuisen ammatti? Nyt kun viisikymppiset alkaa lähestyä uhkaavasti, niin ehkä tällä iällä ei enää edes taipuisi mihinkään muuhun. Kiva jos tätä saa tehdä. En valita.
Keikkailutahti on yksi asia, jossa iän huomaa.
– Joskus aikaisemmin saatoimme tehdä lähes 200 keikkaa yhden levyn kohdalla, mutta se oli nuoren miehen hommaa. Nykyään ei enää jaksa, mutta toisaalta rundit kestivätkin melkein kolme vuotta per levy.
– Joinakin vuosina olemme käyneet kiertämässä syksyllä sekä Euroopan että Pohjois-Amerikan. Seitsemän viikon rundi kahteen kertaan on bändin hengen ja jaksamisen kannalta aika rankkaa. Yritämme päästä siitä irti, ja nyt meillä onkin syksyllä vain Euroopan-kiertue ja ehkä jotain irtojuttuja. Otetaan yksi iso rundi per sesonki ja festarit siihen päälle. Siinäpä onkin oikeastaan se järkevin muutos, mitä tähän voi tehdä.
Myös maailma on muuttunut bändin uran aikana.
– On tullut striimausjutut ja internetilläkin on paljon enemmän roolia kuin aiemmin. Fyysiset formaatit ovat kadonneet ja yksi on tullut takaisinkin. Eletään mielenkiintoisia murrosaikoja, ja on tässä tilanteessa paljon kritisoitavaakin, etenkin tuon netin osalta.
– Toivottavasti kaikki, mitä nykyään on tarjolla ja tämä tapa, jolla asioita tehdään, mahdollistaa musiikin tekemisen ihan ammatillisessa mielessä myös seuraavalle sukupolvelle. Tämänhetkisessä ilmapiirissä ei tunnu lainkaan todennäköiseltä, että mikään bändi pysyisi kasassa kahta- tai kolmeakymmentä vuotta. Siinä mielessä olemme jo vanhoja partoja ja kantoja. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, mihin tämä homma menee.
Clear Cold Beyondin uudelleenkäynnistämää power metal -sykliä on tarkoitus jatkaa tulevaisuudessakin.
– Vedetään seuraava kiertue ja aloitellaan taas uusien biisien tekoa. Tehdään positiivinen levy ja pidetään hyvä meininki ja draivi päällä. Kun mennään kaksikymmentä vuotta eteenpäin, alan olla jo sen verran vanha, ettei tässä ole enää varaa asua missään pilvilinnoissa. Jos jotain haluaa tehdä ja saada aikaiseksi, se kannattaa oikeasti tehdä.
– Pidempiä taukoja tuskin aiomme pitää, ainakaan vapaaehtoisesti. Meiltä varastettiin tuossa jo pari kolme vuotta, joskin henkilökohtaisesti olin nettovoittaja, sillä sain pitkään kaipaamani tauon. Ehkä nyt jaksaa johonkin eläketyyppiseen ikään asti, tai siihen, kun jossain vaiheessa on pakko lopetella. Hyvää liikuntaahan tämä on ja pitää muutenkin nuorena, kun saa työskennellä pääsääntöisesti itseään nuorempien ihmisten kanssa.
– Minusta ikä on tiettyyn pisteeseen asti vain numero, mentaalinen juttu. Kroppa vanhenee, mutta sama lapsenmielinen ja hassutteleva pikkupoika asustelee yhä pään sisällä.
Julkaistu Infernossa 3/2024.