Puhdistavia äänimyrskyjä – haastattelussa Dark Buddha Rising

Dark Buddha Risingin Mathreyata-albumi jatkaa doomin, dronen ja sludgen hypnoottisissa maisemissa jo kolmentoista vuoden ajan möyrineen yhtyeen matkaa kohti entistäkin perusteellisempia syvyyksiä.

Kuva: Maija Ajomo

Jos ylipäänsä jotakin, tämä vääjäämätöntä tuhoa kohti kulkeva ”heti mulle kaikki nyt” -planeetta tarvitsee lyijynraskaita riffejä vyöryttävää Dark Buddha Risingia.

Muun muassa esoteriasta ja numerologiasta, mutta yhtä lailla black metal -estetiikasta ja The Doorsin kaltaisista happopääryhmistä vaikuttuneen Dark Buddha Risingin varhaiset perustukset porautuivat Vakka-Suomen historialliseen maaperään vuonna 2007.

Samana vuonna julkaistiin sittemmin tamperelaistuneen ryhmän ensimmäinen omakustannelevy. Niin debyytti I kuin vuosina 2008 ja 2009 julkaistut Ritual IX- ja Entheomorphosis-albumit ilmestyivät marraskuun pimeyden keskellä. Eikä suinkaan sattumalta. 

– Ensimmäisten levyjen julkaisuajankohtana toimi kunkin vuoden 333. päivä. En pidä itseäni taikauskoisena, mutta toisaalta numerologia on minulle lähes pakkomielteen kaltainen asia. Se heijastuu suoraan esimerkiksi riffien kiertomääriin ja levyjen kansitaiteisiin, kitaristi Vesa Ajomo kertoo.

– Yhtyeen alkuaikoina tuntui hienolta, että samanhenkiset ihmiset olivat viimein löytäneet toisensa, ja uutta materiaalia syntyi aikamoisen hurmioituneella tahdilla. Siihen aikaan valmistelimme ja julkaisimme levyt omin päin, eikä mitään häiriötekijöitä – esimerkiksi keikkoja – ollut.

Millaisia tuntemuksia Dark Buddha Risingin varhaiset pitkäsoitot herättävät sinussa tänä päivänä?

– No, ovathan ne melko periksiantamattomia teoksia! Ensimmäisten levyjen kuunteleminen on itse asiassa varsin mielenkiintoista, kun biiseistä muistuu mieleen kaikenlaisia niihin upotettuja mysteerejä.

– Vanhemmista julkaisuista suosikkini on vuonna 2011 ilmestynyt Abyssolute Transfinite, joka kiteyttää parhaiten orkesterin varhaisen ”mustan trilogian hurmion”.

Dark Buddha Risingin materiaali syntyy pitkälti jamisessioissa. Millä tavalla kollektiivinen soittotyöskentely on muuttanut muotoaan vuosien varrella?

– Vaikka miehistössä on tapahtunut joitakin vaihdoksia, soittaminen ja jammaileminen on pysynyt aika lailla samanlaisena. Toki nykyisessä kokoonpanossa on vain yksi kitara, ja tässä mielessä olemme palanneet kohti alkuaikojen tunnelmia. Voksut ja synajutut kuorruttavat kakkua korvaamattomasti, mutta pohjimmiltaan Dark Buddha Rising perustuu tiiviin trion ulosantiin.

– Kokoonpanomuutokset ovat olleet sinänsä isoja juttuja, mutta onneksi uudet muusikot ovat tunteneet bändin maailman jo valmiiksi eikä heitä ole tarvinnut opettaa talon tavoille. En voisi kuvitellakaan sellaista tilannetta, että Dark Buddha Risingiin tulisi uusi jäsen… no, pystymetsästä. Konkreettiseksi esimerkiksi kelpaa se, kun kitaristi Vesa Vatanen lähti omille teilleen vuonna 2017. Emme lopulta korvanneet häntä lainkaan, koska lähipiiristä ei löytynyt sopivaa henkilöä.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Millaisia Dark Buddha Risingin ”talon tavat” sitten ovat? Aihe on monisyinen, mutta Ajomo tarttuu kysymyksen tarjoamaan haasteeseen innolla.

– Yleisesti ottaen Dark Buddha Risingin tekstit ja kansitaiteet ovat enemmän kytköksissä esoteeriseen metafysiikkaan kuin vaikkapa perinteiseen okkultismiin. Olen ollut pitkään kiinnostunut erilaisista salatieteistä, ja niistä tutkimusmatkoista on varmasti jäänyt muistijälkiä, jotka toimivat intuitiivisena inspiraationa sanoitusten ja visuaalien taustoilla. 

– En sinänsä halua tallata toisten valaisemilla poluilla, mutta tietenkin joissakin oppisuuntauksissa esitetyt ajatukset ovat vaikuttaneet myös omaan ajatteluun ja tekemiseen. Esimerkiksi armenialais-kreikkalainen mystikko G. I. Gurdjieff teki aikoinaan tunnetuksi enneagrammi-kuvion, ja sen numerologia ja esteettisyys ovat kiehtoneet minua pitkään. Dark Buddha Risingin geometrian ytimenä onkin meidän oma versiomme enneagrammista. Gurdjieffin muut henkisen kehittämisen järjestelmät – Neljäs tie ja niin edelleen – eivät sen sijaan ole uponneet minulle kovin vahvasti.

– Jos taas luodaan katse kohti tekstejä, suurimpana inspiraationlähteenä on toiminut – ja toimii – Tiibetin buddhalaisuus. Sanoitukset eivät kuitenkaan ole tämän opin toistoa, vaan pikemminkin niin, että buddhalaisuudesta nousseet mielikuvat ja symboliikka sekoittuvat omiin visioihini. 

– Dark Buddha Risingissa kaikki vaikuttaa kaikkeen: musiikki ja kansitaide ovat suuri inspiraatio sanoituksille, mutta samalla tekstit vaikuttavat musiikkiin ja taiteisiin. Nämä kolme eri osa-aluetta resonoivat toistensa kanssa niin pitkään, että jokainen palanen loksahtaa oikealle paikalle. 

Miten aikoinaan innostuit vaikkapa geometrisistä symbolikuvioista? 

– Minusta tuntuu, että olen ollut kiinnostunut tällaisista asioista… aina. Se ajatus, että johonkin symboliin tai kuvioon saattaa kätkeytyä vaikka kuinka paljon tietoa, on aina ollut hyvin kiehtova. 

Koetko että myös musiikkiin voi kytkeytyä voimia, jotka saattavat vaikuttaa kuulijaan jollakin tiedostamattomalla tavalla? 

– Se voi hyvinkin pitää paikkansa. Joskus olen miettinyt esimerkiksi sitä, miten äänenpaine voisi syventää vaikkapa meditaatiota – vähän aistideprivaation tavoin, mutta päinvastoin. 

– Itselleni on joka tapauksessa aina hyvin puhdistavaa, kun pääsen äänimyrskyn – Dark Buddha Risingin – vietäväksi. Silloin voi unohtaa itsensä ja antautua musiikille kokonaan. Parhaassa tapauksessa kaikki katoaa ympäriltä niin totaalisesti, ettei edes muista soittaneensa. 

Kivisellä tiellä 

Dark Buddha Risingin seitsemäs studioalbumi kantaa otsikkoa Mathreyata (”nimi ei sinänsä tarkoita mitään, mutta sen juuret ovat buddhalaisessa eskatologiassa ja tyhjyydessä”). Levyn julkaisee kotimainen Svart Records, kun taas edellinen pitkäsoitto Inversum (2015) ilmestyi Neurosis-yhtyeen jäsenten aikoinaan perustaman Neurot Recordings -merkin kautta. 

– Neurot osoitti kiinnostusta meitä kohtaan, ja se kortti piti tietenkin katsoa – olenhan kova Neurosis-diggari. Huomasimme kuitenkin pian, että diili ei toimi logistisesti parhaalla mahdollisella tavalla, ja päätimme aloittaa uuden yhteistyöhön vanhan levy-yhtiömme Svartin kanssa. Asiat sujuivat kaikin puolin hyvässä hengessä, ja olen edelleen yhteyksissä Neurosiksen Steve Von Tillin kanssa, Ajamo kertoo. 

Mathreyatan hypnoottisen raskas äänimaisema on taltioitu studiossa pääosin livenä. Samalla tavalla – livenä – albumin kappaleet myös löysivät lopullisen muotonsa. 

– Soitimme Mathreyatan biisejä jo viime vuoden keikoilla. Yritämme aina rakentaa livesetistä mahdollisimman mielenkiintoisen, ja erilaisia tunnelmia välittävien suvantojen ja riffimyrskyjen pitää seurata toisiaan. Kun viime vuoden konsertit oli soitettu, uppouduimme Space Junk -studion uumeniin äänittäjä Kimmo Nyyssösen kanssa ja pistimme livenä hioutuneen materiaalin purkkiin. 

– Vaikka Dark Buddha Risingin materiaali syntyy pitkälti jammailemalla, niin kyllähän me suunnittelemme ja mietimme kappaleita paljon myös etukäteen. Toisinaan jammailu tuntuu synnyttävän tyhjästä varsin valmiin kuuloista materiaalia, mutta yleensä nekin ideat muuttuvat enemmän tai vähemmän, kun alamme soittaa niitä seuraavalla kerralla. Rakennusvaihe menee joka tapauksessa niin, että aihioita tökitään hiljalleen haluttuun suuntaan, tai sitten ne väännetään ihan kiemuralle, ja jossakin vaiheessa syntyy yleinen konsensus siitä, kantaako biisi loppuun asti. 

Olen ymmärtänyt, että käytätte mahdollisimman paljon itse tehtyjä pedaaleja ja vahvistimia. 

– Se on totta, haluamme hyödyntää omin päin tehtyjä laitteita. Itse olen keskittynyt lähinnä säröpedaalien valmistamiseen, mutta olen ottanut askelia myös vahvistinten tekemisen maailmaan. Laitteiden suunnitteleminen ja rakentaminen on erehtymisten kautta onnistumista ja joskus vääntäminen tuntuu hyvinkin kiviseltä, mutta lopputulos on onnistunut palkitsemaan joka kerta!

Julkaistu Infernossa 10/2020.