Soilwork-nokkamiestä ei kiinnosta vanhojen levyjen läpisoitto keikoilla – yhtä poikkeusta lukuunottamatta

Björn Stridistä bändissä on kyse eteenpäin katsomisesta, ei menneiden muistelusta.

Kuva: Andi Balogh

Pitkäsoittojen läpisoittamisesta keikoilla on tullut vuosien varrella trendi, jota ovat toteuttaneet niin vanhan liiton veteraanit nostalgiahuumassa kuin myös nuoremmat yhtyeet. Soilwork-yhtye täyttää ensi vuonna 25 vuotta, mutta mikäli nokkamies Björn Stridistä on kiinni, ei yhtyettä nähdä fiilistelemässä pyöreitä täyttäviä albumeitaan ihan lähiaikoina.

”Tuntuu, että joka toinen bändi tekee niin ja me olemme siinä mielessä uppiniskaisia, ettemme halua tehdä jotain, mitä kaikki muut tekevät. Minä olen hyvinkin nostalgiaan taipuva persoona, mutta jotenkin Soilworkin kohdalla kyse on aina ollut eteenpäin menemisestä”, Strid kertoo BREWtally Speaking -podcastin haastattelussa.

”Olemme saaneet tarjouksia Natural Born Chaosin (2002) ja Stabbing the Draman (2005) läpisoittamisesta, mutta emme tee sitä. Ihan jo siksi, että kyseessä on eri kokoonpano eikä mielestäni olisi reilua niin uutta kuin nykyistä miehistöä kohtaan soittaa niitä.”

Strid löytää kuitenkin yhden poikkeuksen ja sanoo lämpenevänsä vuonna 2013 julkaistun The Living Infiniten esittämisestä kokonaisuudessaan.

”Se on taas kokonaan toinen juttu ja jotain, mitä voisimme haluta tehdäkin. Siitä tulisi helvetinmoinen projekti, koska se on tuplalevy. Olemme soittaneet siltä vain ehkä kuutta, seitsemää biisiä livenä, joten se olisi kova homma. Mutta se on jotain, mitä voisimme toteuttaakin, koska siinä olisi jotain järkeä”, Strid tuumaa.

Laulajan mukaan trendi vanhojen levyjen läpisoittamisesta keikoilla on enemmän haitaksi kuin hyödyksi koko musiikkikentälle.

”Uusien levyjen pitäisi riittää vetämään väkeä keikoille. Aivan kuin bändien olisi pakko soittaa pelkkiä klassikoita. Tavallaan ymmärrän sen, mutta mielestäni se tuhoaa osan skenestä, jos bändit pakotetaan soittamaan klassikkolevyjä kiinnostaakseen yleisöä. Uuden levyn pitäisi riittää kuten se ennen riittikin.”