Vaikutat parissa muussakin bändissä, mutta minkälaiseen tarpeeseen perustit Blooming Carrionsin?
– Taustani on vahvasti black metalissa, mutta jossain vaiheessa raskaampi ja kimurantimpi lähestymistapa alkoi tuntua kiehtovammalta, bassoa lukuun ottamatta kaikesta muusta vastuussa oleva EvM paljastaa.
– Pöytälaatikkooni on kertynyt vuosien varrella kamaa laidasta laitaan, mutta uusi materiaali tuntui sen verran radikaalisti erilaiselta, että oli luonnollista luoda bändille uusi nimi. Koko konsepti kypsyi muutaman vuoden ennen kuin ensimmäinen demo lopulta tuli pihalle.
– Luomisen tarve on ollut itselläni jatkuva niin kauan kuin muistan, eikä Blooming Carrions siinä suhteessa eroa mitenkään muista bändeistä. Hommaa ajaa jokin sisäinen ja syvä, alitajuntainen palo toteuttaa visiota sataprosenttisesti oman näkemykseni mukaan.
Musiikkisi on selkeästi death metalia, mutta sitä on hankala sijoittaa mihinkään alagenreen tai aikakauteen. Minkälaiset bändit ovat inspiroineet sinua kirjoittamaan tällaista musiikkia?
– Eniten inspiroivat yhtyeet, jotka rikkovat raja-aitoja eivätkä suostu asettumaan normien vangiksi, mutta ovat silti niin sanotusti asian ytimessä enemmän kuin mitkään tiukasti genrerajoja tuijottavat bändit ja artistit. Drowned, Brulvahnatu, Obtained Enslavement, Kvist, Antediluvian, Alfarmania, Disembowelment, Ritual Chamber, Stargazer…
– Mitään tiettyä esikuvaa ei ole mielekästä lähteä suoraan kopioimaan, vaan ihanne olisi pyrkiä samanlaiseen omaperäisyyteen. Paineita en osaa sen suhteen kuitenkaan ottaa, vaan tärkeintä on säilyttää intuitio ja rajattomuus.
Sisters in Blooming Flesh -ep:n viimeisen kappaleen nimi on Lehto. Onko jatkossa tarkoitus kirjoittaa lisää suomenkielistä kamaa?
– Suomeksi kirjoittaminen on eri tavalla antoisaa kuin englanniksi ja tulen tekemään niin jatkossakin, mutta eri asia on, päätyykö mikään kirjoituksista minkään kappaleen sanoihin. Kaikki optiot ovat kuitenkin aina auki.
Teet Blooming Carrionsin musiikkia melko lailla yksin. Oletko aikonut kasvattaa BC:stä kokonaisen keikkailevan bändin?
– Toistaiseksi olen nauttinut luomistyöstä ja äänityksistä eniten, kun olen saanut toteuttaa asioita yksin ja täysin kuten haluan, joten uskon, että sama linja tulee jatkumaan tappiin asti.
– Keikkailu on tietysti aivan eri asia, ja Blooming Carrionsin vieminen liveympäristöön on juttu, joka on aika ajoin vahvasti mielessä. Toistaiseksi sopivia yksilöitä ei ole kuitenkaan sattunut kohdalle, lukuun ottamatta PkE:tä, joka on tullut mukaan kuvioihin hoitelemaan basso-osuuksia. Oma syrjäinen asuinsijaintinikin on toistaiseksi hankaloittanut kokoonpanon kasaamista, ja on jotenkin paljon nautinnollisempaa ammentaa kaikki energia luomistyöhön kuin bänditoiminnan pyörittämiseen.
– En suoraan sanottuna osaa kuvitella Blooming Carrionsia yhtyeeksi, joka tekisi klubikiertueita, tai edes perinteisiä metallifestareita, mutta yksittäiset erikoiskeikat jossain luonnonläheisessä paikassa, esimerkiksi Itävallan House of the Holyn tai Norjan vuoristossa järjestettävän Till dovre fallin kaltaisessa ympäristössä olisivat omanlaisensa unelmien täyttymys.
Julkaistu Infernossa 11/2019.