”Tekijänsä kuuloinen albumi syntyy lähtösoundin kunnioittamisesta” – haastattelussa Astia-studion Anssi Kippo

Anssi Kipon kipparoima Astia-studio täytti huimat 25 vuotta. Tilannetta juhlitaan positiivisuuden kautta.

13.04.2020

Lappeenrannan Astialla on äänitetty neljännesvuosisadan aikana niin Children of Bodomin, Mokoman, Stam1nan ja Viikatteen kuin Hornan, Behexenin, Black Dawnin ja ID Exorcistin levyjä. Kaikkiaan asiakaslistalta löytyy satoja bändejä ja artisteja.

Anssi Kippo ei ole antanut vuosikymmenten aiheuttaa rutinoitumista. Viime vuosina studiovelho on tuonut äänittämönsä visuaaliseen ilmeeseen raikasta räväkkyyttä, kirjoittanut studiotyöskentelyä avaavaa blogia ja pitänyt muutenkin huolen siitä, että bändit ymmärtävät mitä tekevät sen sijaan, että painaisivat rec-nappia ja toivoisivat parasta.

– Aika kuluu sangen nopeasti, varsinkin nykyään, ja viimeinen neljännesvuosisata on ollut täynnä huikeita hetkiä. Sinne mahtuu todella paljon erilaisia tilanteita ja kokemuksia, Kippo summailee.

– Ennätin aloittaa kelanauhuriaikakaudella, ja tietyllä tavalla ympyrä on sulkeutunut, sillä yli 15 vuotta tietokoneelle äänitettyäni olen nyt palannut takaisin pelkkien nauhahommien pariin. Sen ansiosta olen löytänyt uudelleen riemun musiikintekemistä kohtaan.

– Kun aikoinaan katselin studion majoitushuoneen repsottavia tapettiseiniä, päätin kaataa seinät ja tuoda 140 vuotta vanhoja hirsiä tilalle. Rakensin tavallaan mummonmökin studiorakennuksen sisään. Tällä oli suuri vaikutus siihen, miltä Astialla työstetyt levyt alkoivat kuulostaa.

– Matkan varrella on tullut vastaan monia tärkeitä oppeja. Ainakaan en enää pyri tekemään bändeistä itseni kuuloisia, vaan kunnioitan heidän lähtösoundiaan. Häiriövapaa äänitystilanne on aina suureksi eduksi. Kun muusikko tuntee olonsa kotoisaksi ja rentoutuu, musiikin taika voi tapahtua helpommin.

Kippo painottaa, että hyvänkuuloinen albumi ei synny teknisyydestä, editoimisesta tai tunettamisesta.

– Tekijänsä – ja tällä tarkoitan bändiä, en äänittäjää – kuuloinen albumi syntyy lähtösoundin kunnioittamisesta. Jos lähtösoundi ei ole kunnossa, ei kannata olettaa huikeaa lopputulosta. Kun bändi soundaa jo treeniksellä hyvältä, keikkoja ja studiosessioita on vaikeampi saada kuulostamaan surkealta.

Sama lähtökohta kannattelee tavallaan myös Kipon blogitoimintaa.

– Tykkäsin aikoinaan lueskella ääniblogeja ja messulautoja ulkomaisilla sivustoilla. Koska kukaan ei tietääkseni ole tällaisista asioista suomeksi kovin laajasti kirjoittanut, päätin alkaa jakaa informaatiota ja kokemustani julkisessa formaatissa eli blogeissani.

– Saan blogistani valtavasti kannustavaa palautetta ja sillä on suuri lukijakunta ympäri maailman. Kirjoitan blogia sekä suomeksi että englanniksi, ja mitä laajemmalle informaatio leviää, sitä useammat tuntuvat havahtuvan nykymusiikista välittyviin asioihin, tai siis paremminkin juuri siihen, mitä musiikista ei enää juurikaan välity.

– En koe salailun johtavan mihinkään hyvään, ja koska olen jo pitkään ollut harmissani nykymusiikin sangen surkeasta tilasta, toivon voivani auttaa blogini avulla sekä bändejä että äänialan väkeä paremman soundin äärelle. Nykyäänhän monet äänittävät musiikkinsa itse treenikämpällä ja luulevat, että kaiken voi tehdä plugareilla ja editoimalla.

– Jos erään bändin tavoin kääntää äänityksissä kitaravahvistimesta kaikki treblet pois ja toivoo miksatessa kirkasta hevikitarasaundia, ollaan jo lähtökohtaisesti melko pielessä. Haluttuun lopputulokseen ei moisella soundilla päästä.

Kipon mukaan avain hyvään lopputulokseen on positiivisuus.

– Jossain vaiheessa sosiaalinen media muuttui sangen negatiiviseksi paikaksi ja hämmästelin, kuinka esimerkiksi salaisessa äänialan ammattilaisten Facebook-ryhmässä jokainen miksaaja haukkui biisit, soundit ja bändit, joiden kanssa he työskentelivät.

– Poistuin moisista negatiivisuuden pesistä, sillä sellainen ajatusmaailma tarttuu yllättävän helposti. Kuten blogissani olevista kommenteista on havaittavissa, session aikana pääsee loistavaan lopputulokseen, kun kertoo kaiken positiivisen kautta. Tätä samaa ideologiaa pyrin toteuttamaan kaikessa ulosannissani. Moni muusikko on kertonut, kuinka muissa studioissa äänittäjä on loukannut tai haukkunut heitä kesken session. Olen oppinut, ettei negatiivisen kautta saavuteta mitään hyvää.

– Studiolaitteiden käytön opetteluun voi helposti kuluttaa kymmeniäkin vuosia, mutta tekninen osaaminen on silti vain viisi prossaa siitä mitä tarvitaan. Loput 95 on psykologiaa. Olen testannut lukemattoman määrän erilaisia tapoja äänittää, ja pyrin oppimaan jokaisessa sessiossa jotain, jolla voin parantaa tulevia taltiointeja.

– Avoin kommunikaatio on aina hyvästä, enkä tykkää kategorisoida muusikoita. Jokainen huippumuusikko on ollut joskus aloittelija. Silloin hänellekin on ollut tärkeää saada ohjeita ammattilaiselta.

Julkaistu Infernossa 11/2019.

Lisää luettavaa