Kirkolla liikkuneet huhupuheet voidaan nyt vahvistaa: Mokoman, Stam1nan ja monen muun tutun bändin kotina tunnetun Sakara Recordsin ja helsinkiläisen Thunderstone-yhtyeen liitto on kuin onkin totta.
Moinen kimppa saattaa vaikuttaa ensi alkuun merkilliseltä, mutta tällöin unohtuu, etteivät Sakara-miehet ratsasta melodisen, voimapitoisen heavy metalin tantereilla ensi kertaa. Lafkan rosteri ulottuu peräti Teräsbetoniin, jonka viimeisimmän albumin se julkaisi reippaat viisi vuotta vuotta sitten.
Thunderstonen edellisestä Dirt Metal -levystä on vierinyt vielä runsas vuosi lisää. Yhtyeen hiljaisen kauden merkittävin muutos on, että edellisalbumilla laulanut ruotsalainen Rick Altzi on luovuttanut mikin edeltäjälleen, vuosina 2000–07 bändissä vaikuttaneelle Pasi Rantaselle.
Vuonna 2013 suoritettu paluumuutto alkoi muotoutua kitaristi-studiopoppamies Nino Laurenteen (kuvassa vasemmalla) pääkopassa jo pari vuotta aiemmin, heti Altzin – joka on sittemmin luikautellut esimerkiksi Masterplanin keulilla – poistumisen jälkeen.
– Nähtiin Pasin kanssa baarissa, ja kysyin siinä tiskiin nojaillessa ja vanhoja muistellessa varovaisen toiveikkaana, että mitäs jos tehtäis vielä yksi levy. Ei siinä ehtinyt lauseen loppuun, kun Pasilta tuli jo vastaus. Samana iltana taidettiin alustavasti sopia, että otetaan joku sessio, jossa tsekkaillaan rennosti mitä tulee ja mitkä fiilikset lähtee, kun duunataan kimpassa musaa. Hyvät lähti!
Laurenne kertoo, että Rantanen poistui alun perin vahvuudesta yhteisellä päätöksellä, koska ”homma ei ollut enää kivaa”. Toiminnan pääpointti oli toisin sanoen kadoksissa.
– Rahaa näistä hommista ei tule sillä tavalla, että sitä pitäisi yhtään miettiä, joten ainoa mikä jää, on hauskanpito. Nyt on ollut täysin sama innostuneisuus ja hauskanpito päällä kuin bändin parhaina vuosina. En malta odottaa, että jengit pääsee kuulemaan vanhaa kunnon Thunderstonea Rantanen keulilla. Jätkällä on ääni paremmassa kunnossa kuin koskaan, ja joka ikinen biisi levyllä tarjoilee Pasille täydellisen alustan tykittää laajalta rekkarilta ja oikein makoisasti!
Mainittu levy, Thunderstonen kuudes, julkaistaan aprillipäivänä ja on nimeltään Apocalypse Again. Laurenne kuvailee levyn antia siten, että jos edellinen Altzin kera työstetty albumi alkoi olla jo turhankin rankkaa, menneisyyteen tarkoitukselle eroa kaivanutta paahtoa, nyt otetaan taka-askelia yhtyeen perusjutun eli melodisen, tarttuvakertosäkeisen heavyn äärelle.
– Siitä asti, kun Pasi tuli takaisin, tuntui täysin luonnolliselta lähteä tekemään sitä, mistä bändi oli tullut tutuksi ja missä se oli aina parhaimmillaan. Tiedossa on siis tuplabasaria, tilulilua ja armotonta sing-alongia loputonta kliseiden määrää unohtamatta! Väitän myös, että tämä on tuotannoltaan ja soundeiltaan tiukin TS-levy tähän mennessä. Olen satsannut joka vaiheeseen enemmän kuin koskaan aiemmin.
Muuallakin on satsattu. Kotimaan julkaisija tulikin jo mainittua, mutta hommat uhkaavat olla niin sanotusti isollaan myös Härmän rajojen ulkopuolella: Japanissa levyä kauppaa paikallinen Marquee/Avalon, joka julkaisi aikoinaan myös yhtyeen kolme ensimmäistä albumia, ja muun maailman hoitelee sakemannien AFM Records.
Niin ikään Sakaran suojista uuden levyn männä vuonna pamauttanut Diablo näytti, ettei seitsemän vuoden studiohiljaisuus välttämättä paina yhtyettä unohduksiin, mutta paikka on silti haastava. Kun Laurenteelta, kokeneelta kehäketulta, kysyy, millaisin odotuksin hän laskee Sonic Pump -studiollaan äänittämänsä, tuottamansa ja miksaamansa levylapsen maailmalle, vastaus pursuaa sekä realismia että aitoa iloa.
– Aika paljon on fyysisten levyjen myynti tippunut, eli ei tule yllätyksenä, että välttämättä levyjä ei liiku samalla tavalla kuin aiemmin. Realiteetit on musabisneksessä yli 15 vuotta duunia tehneenä aika hyvin hallussa, mikä tekee hommasta siten miellyttävämmän, ettei ole mitään painetta miten se liikahtaa.
– Siisteintä koko hommassa on yllätyksellisyys. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, mutta kaikilla on mahdollisuus. Pepe Willberg sai ekan kultalevynsä yli 60-vuotiaana, ja meillähän on siihen vielä pari vuotta… Mutta vastaus kysymykseen: iiiihan helvetin kivaa tulee olemaan! Laurenne hihkaisee ja äityy sitten hehkuttamaan Sakaran porukoita.
– On rehellisesti ekan kerran sellainen tunne, että tehdään jotain oikeasti kimpassa levy-yhtiön kanssa ja kundit on itsekin innoissaan levystä. Näissä hommissa kaikkein tärkein asia on olla helvetin innoissaan. Ilman sitä ei ole mitään.
Intoa riittää myös esiintymislavoille, ja Laurenne sanookin, että bändi tekee levyn tiimoilta niin paljon keikkaa kuin mahdollista. Sitä ennen ohjelmassa on esimerkiksi musavideon värkkäämistä: tulevan albumin ensimmäinen single, The Path nimeltään, julkaistaan 12. helmikuuta ja sen videon ohjaa muiden muassa Amorphisille, Stratovariukselle ja Meshuggahille työskennellyt ruotsalaisohjaaja Owe Lingvall.
Eiköhän siinä ole tietoutta tähän hätään. Pannaan vielä viimeiset sanat.
– Eipä muuta kuin drink beer and get naked! Me ei sitä jälkimmäistä voida enää tehdä… ainakaan julkisesti.
Laajempi haastattelu luvassa 18.3. ilmestyvässä painetussa Infernossa.