Yhdeksänkymmentäluvun lopussa perustettu Before the Dawn ehti julkaista seitsemän albumia ennen kuin jäi tauolle johtohahmo Tuomas Saukkosen perustettua Wolfheart-yhtyeen vuonna 2013. Bändi on soittanut haudassaolonsa aikana muutamia pistokeikkoja festareilla, mutta jatkosuunnitelmista ei ole ollut puhettakaan.
Varsinaista paluuta alettiin hautoa vasta pari vuotta sitten.
– Paavon vika. Paavoa saa syyttää kaikesta, Saukkonen nauraa.
Mies viittaa yhtyeen uuteen solistiin Paavo Laapottiin. Voice of Finlandissa toiseksi sijoittunut laulaja esitti kilpailussa Before the Dawnin Deadsong-kappaleen, mistä lähti liikkeelle nykytilanteeseen johtanut lumipalloefekti.
– Laitoin Paavolle sen vedon jälkeen viestiä, että se oli vitun hyvä. Viestittelimme tasaisesti kilpailun jälkeen ja ehdotin, että voisimme tehdä yhdessä jotain musaa. Ajattelin, että teen hänelle biisin ja katsotaan, mitä siitä tulee.
Kun kappale oli valmis, Saukkonen tajusi, että se kuulostaa ”ihan Before the Dawnilta mutta paremmalta”. Mies soitteli läpi kaikki henkilöt, jotka olivat aikoinaan kuuluneet bändin sisäpiiriin.
– Kysyin onko tämä ihan paska idea – onko mun päässä vikaa, kun kuulen biisin tällä tavalla? Kaikki sanoivat, että tämä on tosi hyvä juttu.
– Bändin ekaa uutta biisiä ja sinkkua Downheartedia ei ollut edes tehty Before the Dawnille. Näin vähän koko juttua oli siis suunniteltu!
Kun Laapottia pyydettiin bändin laulajaksi, tarjousta ei tarvinnut harkita kahdesti.
– Kun se puhelu tuli, se oli aika käsittämätön hetki, sillä bändi on mulle tärkeä ja olen kuunnellut sitä yläasteikäisestä asti. Vastasin kuitenkin heti myöntävästi, solisti kertoo.
Muusikkoperheestä tuleva Laapotti on laulanut koko ikänsä ja treenannut örinöitä kymmenisen vuotta.
– Olen yrittänyt kuulostaa niiltä bändeiltä, joista tykkään, ja koettanut kehittää omaa soundiani sitä kautta. Bändiviritelmiä on ollut joku viisi kuusi vuotta, ja sitä kautta on tullut rutiinia.
Uusi asetelma
Aiemmin yhtyeessä on ollut aina kaksi solistia. Saukkonen on tavannut hoidella örinälaulut ja toinen jäsen puhtaat osuudet. Nyt Laapotti hoitaa molemmat tontit, mutta ei ainoastaan siksi, että pystyy siihen.
– Ihan sama, kuka bändin laulajaksi olisi tullut, hänen olisi pitänyt pystyä samaan, sillä en halua olla keulahahmo kahdelle bändille yhtä aikaa. En olisi jatkanut Before the Dawnia vanhalla tavalla, sillä tässä ei ole mitään tarkoitusta hidastaa Wolfheartin kanssa, Saukkonen kertoo.
Nykyisen kokoonpanon basisti Pyry Hanski ja kitaristi Juho Räihä ovat kumpikin kuuluneet bändiin jo aiemmin. Miehet lähtivät innolla mukaan, kun paluusta alettiin puhua.
– Minä olen varmaan ollut se, jolla on ollut eniten käsijarru päällä. Olen kysellyt koko ajan, että ruvetaanko nyt ihan oikeasti tekemään, Saukkonen nauraa.
– Meillä on keikoillakin sama crew kuin silloin 10–15 vuotta sitten. Olen varmistellut kaikilta, onko tämä tosiaan hyvä idea. En siis todellakaan ole pakottanut nostalgiapäissäni jengiä tekemään asioita puoliväkisin!
Laulajan vaihtuminen on suuri muutos bändille kuin bändille. Jo sinkkubiisien myötä on sadellut monenlaisia kommentteja, mutta valtaosa palautteesta on ollut positiivista.
– Arvostan, että ihmiset ovat rehellisiä, ja on kiva kuulla erilaisia mielipiteitä. On hyvä, ettei kaikki vain silitä päätä ja sano, että juu, hyvä on, Laapotti miettii.
Saukkonen uskoo, että ensimmäisen singlen kohdalla moni kuulija oli alkusokissa.
– Destroyer oli eka sinkku, jonka yhteydessä kerrottiin, että tällä kokoonpanolla tulee uusi levy. Puritanistisempi fanikunta – jota on onneksi aika pieni prosentti – tajusi ehkä vasta siinä vaiheessa, että mukana on uusi laulaja.
Kesällä 2021 yhtye julkaisi vinyyliversion alun perin vuonna 2007 ilmestyneestä Deadlight-albumista. Mukana oli yksi uusi kappale, jolla kuultiin vielä bändin vanhaa laulajaa Lars Eikindia.
– Siinä kohtaa myimme tietämättämme idean, että joku comeback saattaisi tulla. Downhearted tuli aika puun takaa, eikä siinä vaiheessa puhuttu vielä levystä tai mistään, joten se meni aika sukkana läpi. En muista, tuliko siitä mitään negatiivista.
Vaikka bändi oli poissa pitkään, hiljaiselolla ei tunnu olleen suurta vaikutusta fanien kuuntelutottumuksiin.
– Meidän vanhaa kamaa striimattiin 14 miljoonaa kertaa sen kymmenen vuoden aikana. Jengi ei ole siis pitänyt hirveästi taukoa ja vertailukohta on ollut freesinä koko ajan.
Puhtaalta pöydältä
Before the Dawnin paluulevy Stormbringers ilmestyy kesäkuun lopussa. Albumilla ei ole vanhaa pöytälaatikkokamaa, vaan biisejä alettiin leipoa puhtaalta pöydältä uudelleenaktivoitumisen ollessa selvä juttu.
– Kymmenen vuotta on tosi pitkä aika. Vaikka jotain ideoita olisi jäänyt, olisi syytä tehdä uusia, sillä ne ei edustaisi enää tätä päivää, Saukkonen sanoo.
Syyskuussa 2022 ilmestyneen Downheartedin lisäksi levyllä on kahdeksan uutta biisiä.
– Prosessi oli samanlainen kuin kaikilla mun bändeillä, eli teen biisit lähes valmiiksi ja laulut katsotaan sitten laulajan kanssa. Biisinkirjoitus kulminoituu muhun tosi helposti, mutta sehän on vain instrumentaalipuoli tiettyyn pisteeseen asti. En ole ikinä sanonut yhdellekään laulajalle miten pitää vetää, enkä sano jatkossakaan.
Saukkonen kertoo, että Laapotin kanssa työskentely oli käsittämättömän helppoa.
– Laulaja voi olla hyvä ja monipuolinen, mutta on eri asia olla myös luova ja antaa oma panoksensa. On tosi iso ero osata teknisesti laulu tai jokin soitin kuin osata luoda sillä äänellä jotain. Laulaja tuo biisiin aina tosi paljon, ja Paavolta tuli heti hirveästi hyviä idiksiä.
– Biisintekovaihe voi olla myös tosi herkkä tilanne. Olisi hankalaa, jos ideat ei menisikään yksiin eikä lopputulos olisi sitä mitä haetaan.
Laulaja kertoo päässeensä helposti sisään biisien fiilikseen.
– Joistakin kappaleista tuli idea heti ensimmäisellä soitolla, mutta toisia piti kuunnella muutaman kerran, jotta sai parhaan lopputuloksen. Laulujen tekeminen studiossa yhdessä oli mukavaa ja tehokasta. Tuntui, että nyt tulee parasta mitä pystyy laittamaan. Ei kai sitä vähempää kannatakaan.
Saukkosen mielestä Stormbringers asettuu musiikillisesti bändin katalogin keskivaiheille.
– Halusimme tehdä jotain uutta, kun on uusi laulajakin. Ennen taukoa tuli tehtyä seitsemän täyspitkää aika samanlaista kamaa, eikä näillä kilsoilla olisi edes jaksanut vääntää sitä yhtä ja samaa.
– Jengin mielestä isoin muutos syntyy varmaan lauluasiasta. Ei pelkästään siksi, että eri tyyppi vetää puhtaat laulut, vaan myös siksi, että mä en enää örise. Örinäkin on erilaista, ja onhan se iso osa meidän musaa.
Albumin sanoituksissa käsitellään asioita vahvasti luonnonvoimien kautta.
– Pandemia vaikutti paljon, kun yhtäkkiä tunsi itsensä pieneksi isojen asioiden muuttaessa kaikki suunnitelmat. En osaa purkaa asioita lyriikoihin kovin arkisesti, joten luonto on hyvä referenssi. Myrskyt, tulvat ja hyökyaallot tulevat usein käyttöön, Saukkonen kertoo.
Vaikka Saukkosella on monta bändiä, levyt tehdään aina yhtenä prosessina. Yksittäisten kappaleiden kohdalla ei synny tilannetta, jossa tarvitsisi miettiä, mille yhtyeelle biisiä lähdetään työstämään.
– Mulla ei ole ikinä sellaista, että olisi 20 biisiä, joita ruvetaan jakamaan bändien kesken. Kun tein tätä albumia, mielessäkään ei käyneet minkään muun bändini biisit tai tekemiset.
– Kirjoitusvaiheessa haluaa vain tehdä mahdollisimman ehjän ja hyvän kokonaisuuden. Koko universumihan on täynnä samoja sointukiertoja. Jos jokaisen jutun kanssa istuu alas ja miettii, onko tämä liian samanlainen kuin se demo, jonka tein vuonna ysiseiska, siitä ei pääsisi mihinkään.
Paluu keikkalavoille
Bändi soitti virallisen paluukeikkansa toukokuun loppupuolella Lahden Finlandia-klubilla. Vastaanotto oli odottamattoman lämmin.
– Aika sanattomaksi veti! Aivan mahtava porukka, mahtava crew ja bändikaverit, ei tuon parempaa olisi voinut saada. Jengi oli mukana alusta asti ja kaikki meni melkein just niin kuin suunniteltiin, Laapotti nauraa.
Keikalla mentiin monessa mielessä niin sanotusti syvään päätyyn.
– Meillä ehti olla vain parit treenit ja vedettiin heti 75-minuuttinen setti. Moni asia olisi voinut mennä pieleen rutiinin puuttumisen takia. Sitten vielä kaikki se, mikä olisi voinut mennä pieleen tekniikan puolesta, Saukkonen miettii.
– Aiemmin viikolla oli ehkä vähän kylmää hikeä, mutta keikalla ei enää jännittänyt. En keksi, miten se olisi voinut mennä paremmin, tai miten olisi voinut olla parempi fiilis. Sekin on aika hienoa, että sinne myytiin enemmän lippuja kuin meidän vikalle keikalle samassa paikassa kymmenen vuotta aiemmin!
Saukkoselle illan merkitystä lisäsi sekin, että samana iltana esiintynyt Wolfheart juhlisti keikalla Winterborn-debyyttialbumiaan, jonka julkaisusta tulee syksyllä kuluneeksi kymmenen vuotta.
– Tuo oli viimeinen keikka, jolla olisi toivonut tapahtuvan mitään paskaa, ja onneksi ei tapahtunut! Siinä oli kaikki ainekset tanakkaan antikliimaksiin, mutta kerrankin mikään miina ei napsahtanut. Viimeisen neljän vuoden aikana on tottunut siihen, että kaikki on rautakangen nielemistä ja väkisin vääntämistä, joten onneksi kaikki meni hyvin. Tuo menee omassa keikkahistoriassani ihan kolmen kärkeen.
Before the Dawn soitti keikalla neljä uutta kappaletta.
– Porukka otti uudet biisit hyvin vastaan ja niitä oli mahtavaa vetää. Ne on tietysti eri tavalla tärkeitä, kun olen ollut mukana tekemässä niitä. Oli myös hauskaa huomata, että vielä julkaisematon biisi The Dark upposi, vaikka kukaan ei ollut aiemmin kuullut sitä, Laapotti kertoo.
– Katselin etenkin sitä, miten vahvasti jengin keikalle tuleminen nojaa vanhoihin biiseihin, mutta ei siinä ollut mitään eroa, Saukkonen sanoo.
Uudet kappaleet esitettiin lähes yhdessä ryppäässä, koska ne soivat matalammassa vireessä kuin aiempi tuotanto.
– Se oli selkeä reality check, siinä oltaisiin nähty, jos uudet biisit eivät pärjää vanhoille. Jengi olisi hyytynyt vartissa ja lähtenyt hakemaan kaljaa, jos matsku ei olisi toiminut. Se oli positiivinen yllätys ja siitä tuli erityisen hyvä fiilis, Saukkonen toteaa.
– Keikka olisi voinut olla mahtava yleisömäärältään tai meiningiltään, mutta kaikkien jatkosuunnitelmien kannalta olisi ollut hankalaa, jos porukka olisi jäätynyt uusien biisien kohdalla.
Roolinvaihtoa
Uudella levyllä Saukkonen soittaa rytmikitarat ja rumpuosuudet, mutta keikoilla ennen laulaja-kitaristina toiminut johtohahmo nähdään vain patteriston takana. Asetelma on selkeä, kun mies ei enää laula bändissä.
– En osaa olla pelkkä kitaristi. On jotenkin älytön ajatus, että olisin lavalla eturivissä mutta en laulaisi.
Mies on soittanut rummut suurimmalle osalle bändin levyistä, joten kyseessä ei ole sinänsä uusi juttu.
– Livenä en tietenkään ole soittanut rumpuja, mutta se oli ainut tontti, jonka voin kuvitella itselleni, jos en ole örinähommissa. Dawn of Solacessa soitin livenä rumpuja, mutta vedimme kahden viimeisimmän levyn tiimoilta kai kolme keikkaa, eli ei siinä mitään rutiinia syntynyt. Se on muutenkin rumpalille niin helppoa kamaa, ettei se kysy kauheasti staminaa tai nopeutta.
Before the Dawnin rumpalina hommaan on täytynyt keskittyä ihan eri tavalla.
– Bändissä on ollut käsittämättömän kovia rumpaleita, kuten Beast in Blackin Atte Palokangas ja viimeisimpänä Joonas Kauppinen, joka soittaa nykyään Wolfheartissa. Vaikka musa ei ole älyttömän nopeaa, teknistä tai vaativaa, en tietenkään halua soittaa itse huonommin. Kyllä tässä saa treenailla keikkojen välissä, jotta rima pysyy korkealla.
Yhtye soittaa kesällä joitakin festarikeikkoja, ja syksyllä on tiedossa yhteisrundeja Wolfheartin kanssa. Syys-lokakuussa keikkaillaan kotimaassa, ja marraskuussa lähdetään Eurooppaan.
– Stressitasot on miljoona prosenttia pienemmät, kun on eka keikka alta pois. Nyt olen vain innoissani ja odotan, että päästään kiertueelle, Saukkonen kertoo.
Laapotille kotimaanrundi on ensimmäinen kiertue koskaan, vaikka keikkoja mies on toki vetänyt.
– Olen innoissani, eikä mua jännitä äänen kestämisen kannalta. Voicessa piti vetää pitkiä päiviä ja samoja biisejä monta kertaa, ja coverbändinikin kanssa olen treenannut ihan urakalla, laulaja kertoo.
– Tuo suomirundi on aika pehmeä lasku kiertueskeneen, sillä se on vain viikonlopputouhua. Kun lähdetään Eurooppaan ja painetaan 25 keikkaa putkeen, se on täysin eri maailma. Paavolta voi kysyä sitten joulukuun alussa uudestaan, että miltä tuntuu, Saukkonen nauraa.
Tuplavuorossa
Saukkonen vetää paitsi tulevilla rundeilla myös monilla festareilla tuplavuoron, ensin Before the Dawnin rumpalina ja sitten Wolfheartin laulaja-kitaristina. Mies kertoo, että ajatus tuntui paremmalta paperilla kuin käytännössä.
– Logistisesti, ajankäytön, tuotannon, tehokkuuden ja oman aikataulun kannalta soitan ennemmin tuplarundin kuin kaksi rundia peräkkäin. Sen jaksaa, kun treenaa tarpeeksi, mutta on siinä aikamoinen puuha.
– Olisi ihan kauheaa tehdä kuten Markus Vanhala, jolla on kaksi bändiä. Hän veti juuri kaksi jenkkirundia niin, että niiden välissä oli vain neljä päivää. Mieluummin järjestän asiat ja treenaan itseni sellaiseen kuntoon, että pystyn vetämään samana iltana kaksi keikkaa tuosta vaan.
Kahden keikan soittaminen edellyttää hyvää fyysistä kuntoa ja myös vapaa-ajan ”harrastetoiminnan” on sovittava työn vaatimuksiin. Asiassa auttaa sentään se, ettei samaa soitinta tarvitse soittaa koko iltaa.
– Se olisi tosi hankalaa. Kitara on fyysisesti helpompi, mutta mikä tahansa soitin alkaa olla aika nähty sen ekan tunnin jälkeen. Nyt homma nollautuu eri tavalla.
Tulevien kiertueiden jälkeen Before the Dawnin on tarkoitus pysyä niin aktiivisena kuin on järkevää ja mahdollista.
– Tämä ei ole missään nimessä mikään yhden levyn ja parin rundin paluusketsi. Keikkoja on lyöty lukkoon ensi vuoden kesään asti, ja uutta musaa ruvetaan tekemään kunhan tämän vuoden rundit on hoidettu. Ensi vuoden puolella olemme varmasti jo nauhoittamassa uutta materiaalia, mutta julkaisuajankohdasta en osaa sanoa.
Vaikka jäsenillä on useita bändejä, suurin panos annetaan aina sille, jonka tekemiseen milläkin hetkellä keskitytään.
– Mikä nyt on ykkösprioriteetti? Olen miettinyt samaa Markuksen kohdalla, ja nyt olen itse samassa tilanteessa, Saukkonen nauraa.
– Silloin kun tehdään Wolfheartin musaa tai kierretään omillaan, se on ykkösprioriteetti. Sama homma Juholla – silloin kun Swallow the Sun tekee asioita, se on Juhon prioriteetti. Aikataulut tehdään sillä tavalla, että Before the Dawn on sillä hetkellä kaikkien jäsenten ykkösjuttu.
Julkaistu Infernossa 6/2023.