Mihin katosi Velcra? Entä Jessi Frey?
Tämä ajatus on varmasti vaellellut monen mielessä. Ja nyt jotkut tietysti kysyvät: mikä on Velcra, tai kuka on Jessi Frey?
Lyhyt vastaus on, että ensimmäinen oli kolme studioalbumia ja kovasti keikkoja viime vuosikymmenen puolella pusertanut industrial metal -yhtye, toinen puolestaan kyseisen bändin vetovoimainen biisintekijä-laulaja.
Pitkä vastaus taas on tarina, joka kertoo kuningaskunnasta, sisarusten yhteisestä sisukkuudesta ja pahan kääntämisestä voimavaraksi. On aika iltasadun!
Savon salongeista kuningaskunnan konemusiikkipiireihin
Olipa kerran Jessi Frey. Hän oli musikaalinen jo varhain. Ensikosketukset musiikin harrastamiseen eivät kuitenkaan olleet pelkästään positiivisia.
– Aloitin pianonsoiton opiskelun joskus ihan lapsena, mutta aika puista se etydien hakkaaminen oli. Halusin oikeaan bändiin, ja ajattelin, että saksofonia soittamalla se kävisi helposti. Ja niin se kävikin.
– Sitten pääsin Kuopion musiikkilukioon, joka oli ihan mahtava paikka. Halusin kuitenkin aina nimenomaan laulaa, joten hain ja pääsin Kuopion konservatorioon lauluoppilaaksi, mutta en oikein pärjännyt siinä. Pop/jazz-laulu on aika erilaista kuin mitä minulla oli mielessä, ja siellä keskityttiin jotenkin ihan ufoihin asioihin.
– Sen jälkeen päätin vaan ruveta tekemään biisejä ja sellaista musiikkia, mitä itse halusin tehdä.
Korkeakouluopinnot veivät vuosiksi Lontooseen. Tällä miljööllä olikin erityinen merkitys Freyn musiikillisen kehityksen kannalta.
– Lontoo oli vielä makeampi paikka kuin Kuopio – tiedän, vaikea kuvitella… Rakastuin siihen kaupunkiin ihan hirveästi, ja siellä ollessa tuntui, että kaikki on mahdollista.
– Asuin opiskeluaikoina saksalaisten kämppäkavereiden kanssa, ja heidän musiikkihyllynsä teki ison vaikutuksen. Sieltä löytyi Rammstein, Die Krupps, Oomph! ja monia muita industrialbändejä. Nine Inch Nails ja Depeche Mode oli jo kovassa kulutuksessa. Silloin lamppu syttyi: tumma ja rankka konemusiikki on minun juttuni.
Lopulta laulajaidentiteettikin vakiintui.
– Olen löytänyt oman tyylin tekemällä biisejä ja laulamalla niihin mielestäni sopivia juttuja. Suurin vaikuttaja rankempaan lauluun on ollut Tairrie B [Manhole, Tura Satana, My Ruin]. Häneltä oivalsin sen, että naisäänikin voi runtata. Olen ottanut oppia myös mieslaulajilta kuten Phil Anselmolta. Puhdasta laulua olen vain vetänyt niin kuin hyvältä tuntuu ja kuulostaa.
Duosta keikkahirmuksi
Velcra profiloitui aikoinaan pitkälti Freyn ja hänen veljensä O.D:n yhteiseksi projektiksi. Näin oli alusta asti.
– Velcra lähti siitä, että tein biisejä Lontoossa. Pyysin O.D:tä sovitusapuun. Syntyi ensimmäinen demonauhani, jonka biiseistä yksi julkaistiin suomalaisen Cyberware Productionsin kokoelmalevyllä.
– Opintojen jälkeen muutin takaisin Suomeen ja halusin pistää musiikkihommissa kolmosta silmään. Yhteistyö O.D:n kanssa sujui niin hyvin, että perustimme yhdessä Velcran. Sitten piti päästä äkkiä keikoille.
Yhtyeen ensiesiintyminen tapahtui musiikkikilpailu Äänessä ja Vimmassa, jota varten heillä oli kasassa tasan kaksi omaa kappaletta. Lavoille pyrkimisellä ylipäätään oli tyylin hioutumisen kannalta merkittäviä seurauksia.
– Rumpujen ja kitaroiden mukaan ottaminen vei soundia raskaampaan suuntaan. Tein O.D:n kanssa kaikki biisit aina koneilla melko valmiiksi, ja muu bändi tuli mukaan kuvioon sitten loppuvaiheessa.
Ensimmäiset vuodet eivät kohdelleet uutta tulokasta hassummin. Metal Hammer valitsi Velcran demon kertaalleen kuukauden parhaaksi, ja seuraavaksi yhtye saikin jo levytyssopimuksen monikansallisen Virginin kanssa. Debyyttialbumi Consequences of Disobedience julkaistiin vuonna 2002.
– Me tehtiin se levy ihan mielettömän jengin kanssa. Se otettiin hyvin vastaan, ja sitten päästiinkin tekemään paljon keikkaa.
Yhtä aikaa tarttuva ja tukistava esikoinen oli kirjava genrejen sekoitus. Sitä seurannut Between Force and Fate (2005) puolestaan ammensi lähinnä yhtyeen ilmaisun rujommista puolista. Ratkaisun taustalla vaikutti ajatus tehdä nimenomaan keikoille sopivaa kamaa.
– Halusimme rankempaa soundia, enemmän vauhtia ja vaaratilanteita. Asuin Tampereella ja pyörin paljon TreUnion-jengin kanssa. Sain paljon vaikutteita bändeiltä kuten Medeia, Nicole, Killpretty ja Pofony.
– Keikkailimme aika paljon kakkoslevynkin kanssa. Oltiin kyllä oikeassa siinä, että ne biisit toimi tosi hyvin livenä.
Freyltä lienee turha odottaa enää mitään metalliin päin kallistuvaa, mutta Velcran kaksi ensimmäistä kokopitkää ovat hänelle yhä erityisiä.
– Jokainen albumi on prosessi ja tosi monet asiat vaikuttavat siihen, millaisia niistä tulee. Ne levyt edustaa sitä, mikä itselle oli tärkeää silloin. Pidän jokaisesta levystä omalla tavallaan. Ne ovat kuin lapsia, kaikki on yhtä rakkaita.
Ensin kaikki, sitten ei mitään
Velcran joutsenlauluksi jäänyt Hadal (2007) oli merellinen taidepläjäys, joka hämmensi faneja ilmestyessään. Vuosien saatossa se on kerännyt albumikolmikosta kenties eniten suitsutusta ja on myös yksi allekirjoittaneen suosikkilevyistä ikinä.
– Between Force and Faten jälkeen tuntui, että halusimme palata rohkeasti elektronisen musiikin juurillemme. Hadalin tekoprosessi oli pitkä, koska moni asia piti määritellä alusta asti uudestaan. Toisaalta olimme vahvasti sitä mieltä, että valitsemaamme suuntaan oli mentävä.
Avaratunnelmaisen albumin synty vaati melkoisen metodinvaihdoksen.
– Hadalin tekeminen alkoi aika samalla kaavalla kuin edellistenkin levyjen. Mukana oli kitaroita ja huutoa, mutta olimme tyytymättömiä biiseihin. Muutimme niitä pala palalta, kunnes ne löysivät muotonsa.
– Itse Hadal-biisi oli alun perin raskassoutuinen synkistelyballadi, joka oli valmistunut aika pitkälle jo Between Force and Fate -sessioissa. Karsimme siitä pois kaiken paitsi laulut, ja O.D. sovitti musiikin pelkän acapella-raidan ympärille. Näin tehtiin muutamalle muullekin biisille. Esimerkiksi The Big Sleep oli ensin rypistys, joka seestyi vaihe vaiheelta, vaikka laululinjat muuttuivat matkalla aika vähän.
– Hadal oli meille biisintekomielessä kokeellisin ja mielenkiintoisin levy. Se on myös tunnelmaltaan vivahteikkaampi ja mystisempi kuin edeltäjänsä.
Hadal-kiertueen jälkeen yhtyeen toiminta kuitenkin päättyi.
– Elämä Velcrassa oli tosi intensiivistä ja meni kaiken edelle. Liki kymmenen vuoden jälkeen tuntui, että oli tarve tehdä tilaa muille asioille.
Frey esimerkiksi halusi asettua Englantiin eikä matkustella jatkuvasti Suomeen ja takaisin.
– En ole koskaan katunut päätöstä, eikä bändiaikoja ole tullut haikailtua.
Mieleenpainuvin asia Velcraan liittyen on kokoonpanon yhteisöllisyys.
– Yhdessä on tullut reissattua ja riehuttua siellä sun täällä. Kyllähän se hitsaa yhteen. Sellaista yhteyttä, joka minulla niihin jätkiin on, ei ole muiden kanssa.
Velcra.
Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua
Frey vieraili Velcran hajottua vielä kolmen biisin edestä kotimaisen Kilt-yhtyeen esikoisella Everything/Nothing (2009). Sen jälkeen julkaisurintamalla tuli hiljaista, mutta kontakti musiikkiin niin virassa kuin vapaa-ajallakin säilyi.
– Muutin pysyvästi Bristoliin ja menin Nokialle töihin kehittämään Nokia Music -palvelua.
– Löysin aika nopeasti uudet musiikkikuviot. Tein keikkaa paikallisilla klubeilla yhden dj-porukan kanssa ja tutustuin moniin tyyppeihin. Musiikillisesti se oli ihan erilaista kuin mitä olimme Velcran kanssa tehneet.
Lounais-Englannissa sijaitseva Bristol on tullut tunnetuksi juuri vahvasta musiikkikulttuuristaan.
– Bristol otti omakseen heti. Tämä on monipuolinen, elävä kaupunki, jossa tapahtuu paljon. Olen tykännyt asua täällä, ja jotain tosi kummallista pitäisi tapahtua, että muuttaisin takaisin Suomeen.
Aikeita jatkaa musiikin parissa oli ja biisiaihioitakin löytyi. Koska selkeä suunta uupui, orastava sooloura jäi sikseen. Viime vuonna mielen sopukoissa alkoi kuitenkin jälleen soida säveliä.
– Ajattelin vähän testata joitakin ideoita. Biisejä alkoi syntyä tosi helposti, ja yhtäkkiä minulla oli levyn verran niitä.
– Olin aika pitkään vastahangassa, koska en ollut ollenkaan ajatellut palaavani musiikin pariin. Levy vaan päätti tulla ulos. Joskus luovat prosessit on ihan mystisiä.
Freyn ensimmäinen sooloalbumi kantaa nimeä Villainess ja sisältää suloisensynkkää synapoppia. Sen innoittajina toimivat ennen kaikkea tutut klassikot, mutta myös tuoreet löydöt.
– Nine Inch Nails ja Depeche Mode on ne minun beatlesit. Siis ne artistit, joista löydän aina totuuden ja inspiraation. Itselleni niissä ydinjuttu on se synkän soundin ja tanssibiitin yhdistelmä. Ja niillä on hyviä biisejä. Olin itse 80-luvulla herkässä iässä, joten ne soundit tuntuivat omilta.
– Levynteon aikaan etsin myös uudempia artisteja. Silloin löysin muun muassa Grimesin. Suurimmat vaikutteet kuitenkin tulee vanhoista suosikeista. Noilta poppareilta puuttuu se synkkä puoli, joka on kuitenkin aina ihan olennainen osa omia tekemisiäni. Kai se on sitä suomalaisuutta.
Siinä missä Velcra ei harrastanut lainkaan covereita, Villainess sisältää niitä jopa kaksi. Oman käsittelynsä saavat sekä Eartha Kittin I Want To Be Evil (1953) että Kirsty Maccollin In These Shoes? (2000).
– Molemmista olin jo monta vuotta halunnut tehdä omat versiot. Tykkäsin erityisesti niiden sanoituksista ja sain niistä suuntaa omiinkin juttuihini.
– Minusta pointti lainabiiseissä on, että alkuperäisiin biiseihin tuodaan jotain ihan uutta kulmaa. Niiden tekeminen oli hyvä tapa löytää omaa soundia.
Albumi erottuu Freyn aiemmista tekemisistä, mutta mukana on väkisinkin tuulahduksia menneestä.
– En ammentanut ollenkaan vanhoista jutuistani. Halusin tietoisesti olla murehtimatta sitä, mitä vanhat Velcra-fanit tästä levystä tykkäävät. On ollut kuitenkin mukava huomata, että monet heistä ovat ottaneet nämä uudet biisit vastaan hyvin.
– Toisaalta ne ensimmäiset Lontoossa aikoinaan tekemäni biisit olivat itse asiassa yllättävän lähellä Villainessia. Velcran biisit on puoliksi minun tekemiäni, ja kaikista kappaleistani löytyy aina ne tietyt jutut ja maneerit.
Yksin ja yhdessä
Villainess on täysiverinen soololevy: kaikki on levyn kannessa olevan artistin omista näpeistä tai äänihuulista lähtöisin. Epävarmuus loisti poissaolollaan pitkästä tauosta ja omillaan työskentelyn tuomasta vastuusta huolimatta.
– Itsenäinen työskentely oli ihanaa. Tein kaiken niin kuin itse tykkäsin enkä kysellyt muiden mielipiteitä. Soololevyn tekeminen tuntui ihan älyttömän hyvältä. Olin vaan koko ajan ihan liekeissä kaikesta.
– Levynteko oli tosi nopeaa, helppoa ja vapautunutta. Ehkä se kuuluu lopputuloksessakin.
Albumin viimeistelyyn Frey sai apua aikoinaan Velcrassakin rumpalina häärineeltä Mikko Herraselta.
– Ehkä parasta levyntekoprosessissa oli reissu Suomeen ja studiopäivät Herrasen kanssa, kun kaikki, mikä oli omassa päässä saatiin ulos ja biisit kuulostivat ensimmäistä kertaa tosi hyviltä. Meillä oli studiossa tosi mahtavat fiilikset.
– Ennen studioon menoa Herranen antoi palautetta biiseistä, mikä auttoi tiivistämään ja terävöittämään niitä. Studiossa hän äänitti laulut ja auttoi myös stemmojen sovittamisessa. Levyn muhkeasta soundista kuuluu kiitos Mikon miksaukselle.
Yhteistyö selvästi vahvisti ja tuki Freyn omaa visiota.
– Koin monessa kohtaa prosessia vahvasti, että olen tosi varma siitä mitä haluan ja miten biisien pitää mennä, mutta huomasin sen erityisesti miksausvaiheessa, jolloin kävimme syvempiä keskusteluja soundista.
Hadal julkaistiin aikoinaan itsenäisesti, eikä Frey havitellut nytkään levytyssopimusta. Vanhat fanit saivat kuitenkin sananvaltaa yhdessä asiassa: siinä, missä eri formaateissa Villainess tulisi tarjolle.
– En ollut ollenkaan varma, viitsisinkö lähteä fyysisen cd:n tekoon, mutta kun kerroin levystä, moni kyseli niitä. Sitten pyyntöjä tuli myös vinyyleistä ja jopa kaseteista. Ajattelin katsoa, ostaako niitä kukaan, ja pistin pystyyn Indiegogo-kampanjan.
Kiinnostusta riitti, ja levystä onkin painettu sekä cd- että vinyyliversio.
– Kasetteja en kyllä lähtenyt tekemään! Kyllähän cd:t ja vinyylit tuntuu hyvältä kädessä, mutta ei minulle fyysiset levyt ole sen oikeampia kuin digitaaliset.
Teoista sanoihin
Vaikkei sitä heti uskoisi, tekstittäminen on Freylle biisinkirjoittamisen haastavin vaihe.
– Musiikki on abstraktia, mutta sanat eivät ole. Hyvän biisin saa helposti pilattua kömpelöillä sanoituksilla.
– Mielestäni hyvissä sanoituksissa on oivalluksia ja jotain sanottavaa, mutta ne myös jättävät tilaa kuulijalle. Itse olen yrittänyt opetella siihen, että teksteissäni olisi vähän enemmän ulottuvuuksia kuin vain se, mitä niin kamalasti koetan sanoa.
– En ole mikään runotyttö, jolta pulppuaisi hunajaisia riimejä muistiot täyteen, joten koen, että sanoitusten saaminen kohdilleen vaatii aika paljon duunia.
Velcra-päivien verbaalinen ulosanti oli oikeinkin kantaa ottavaa. Nykyiset tekstit mukailevat muutosta Freyn siviiliminän ajattelussa.
– Between Force and Faten biisit syntyivät 9/11:n jälkimainingeissa. Silloin tuntui, että maailma oli menossa tosi huonoon suuntaan, ja sitä maailmantuskaa tuli purettua paljon levyllekin.
– Villainessin sanoitukset ovat itsetutkiskelevia tai ihmisyyttä pohdiskelevia. Minulla ei ole enää tarvetta julistaa mitään, ja olen muutenkin tullut kyynisemmäksi ja nihilistisemmäksi.
Nimi Villainess viittaa naispuolisiin Disney-pahiksiin, jotka eivät pahemmin arkaile.
– Levyn teemana on, että tekee asioita odottamatta keneltäkään mitään. Usein tuntuu, että asioita tulee tehtyä jotta saisi kiitosta, hyväksyntää tai huomiota muilta, ja huomasin, miten vapauttavaa on päättää olla välittämättä näistä asioista. Itselleni levyntekoprosessi opetti, että voin luottaa omiin taitoihini ja arvostelukykyyni enkä tarvitse kenenkään lupaa omille tekemisilleni ja päätöksilleni.
Ei pelkkää biisintekoa
Jos Freyn paluu musiikin pariin oli yllätys, niin sitäkin odottamattomampi uutinen on, että Velcran tarina on saamassa kauan kaivatun jälkipuheen. Bändiä näet pyydettiin Nosturiin esiintymään osana helsinkiläisklubin meneillään olevia hautajaiskemuja.
– Kaikille meistä tuli sellainen fiilis, että no hemmetti, tehdään se!
Keikka toteutuu 11. lokakuuta. Velcran edellinen live-esiintyminen oli lokakuussa 2008, juuri Nosturin lavalla.
– Mitään sen kummempaa aktivoitumista ei Velcran tienoilta ole tiedossa, eli jos haluatte vetää vielä yhdet sessiot meidän kanssa, niin tulkaa lokakuussa Nosturiin!
Entä tullaanko soolomateriaalia todistamaan myös livenä?
– Jossain vaiheessa varmaankin. Tällainen konemusiikki pitää tehdä keikkailua varten ihan alusta lähtien uusiksi, ja se vie paljon aikaa. Katsotaan, missä vaiheessa keikkahammasta alkaa kolottaa. Juuri nyt keskityn mieluummin videoihin, ja olisi kova hinku ruveta tekemään jo uusia biisejäkin.
Toistaiseksi Frey on toteuttanut jokaiselle Villainessin kolmesta sinkusta oman musiikkivideon. Musiikin parissa ahertaminen ei olekaan rajoittunut biisintekoon vaan on aina merkinnyt hänelle laaja-alaista itsensä toteuttamista.
– Levyjen tekeminen sisältää melkein kaikki mahdolliset taidemuodot. Minusta tuntuu, että sen yhteydessä voin toteuttaa kaikkia ideoitani melko rajattomasti. Se on tässä hommassa parasta.
Julkaistu Infernossa 7/2019.