Asphodelusin toinen levy on valmis. Mihin suuntaan musiikki on kulkenut sitten Stygian Dream -esikoisenne (2019)?
– Ote musiikin tekemiseen on kypsynyt. Ekalla levyllä taskussa oli studioon mennessä lähinnä biisiraakileet, joihin improsin liidimelodiat, kielisoittaja-laulaja Jari Filppu muistelee.
– Tällä kertaa nauhoitusprosessin alkaessa mun kotidemobiisejä oli jo työstetty ja mietitty yhdessä kitaristi Joonaksen [Rantala] ja tuottaja-studiojäsen Anselmin [Ahopalo] kanssa. Se ilmenee kehittyneempinä sovituksina, joissa jokaisella kappaleen osiolla on paikkansa.
– Levyn tekeminen vaati enemmän aikaa ja duunia, sillä sävellyksissä on nyt huomattavasti enemmän kerroksia, esimerkiksi klassiseen musiikkiin nojaavia kitaraharmonioita, joiden sovittaminen toimivaan kokonaisuuteen oli vielä oma hommansa.
Toimitte vuodet 2012–16 Cemetery Fogina. Miksi nimi vaihtui?
– Cemetery Fog nojasi vahvasti kauhutematiikalla pelaavaan black/doomiin, ja jonkin ajan jälkeen tuntui, että aloimme kehittyä huomaamattamme kohti romanttisia, mytologisia ja kaihoisia tunnelmia. Asian tiedostettuamme nimenvaihto kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvään Asphodelusiin tuntui sopivalta.
Mitä nämä romanttis-mytologiset tunnelmat sitten ovat?
– Uuden levyn nimi Sculpting from Time kuvastaa minulle vääristynyttä aikasuhdetta elämässä, jossa menneisyyden kaipuu, päihteillä hoidettu sekava ja ahdistava nykyhetki sekä uhkaava tulevaisuus tapahtuvat päällekkäin. Tämä ilmenee paitsi kokemuksena epäharmoniassa elävästä itsestä myös ajatuksena harmonisesta itsestä – sellaisesta olennosta, jollainen periaatteessa olisi mahdollista olla.
– Levyllä on myös kappaleita ihmisistä, joissa olen aistinut tällaista harmoniaa. Teemat on kiedottu romantiikalla ja kirjallisilla viittauksilla kyllästettyihin sanoihin. Levyn nimikin viittaa Tarkovskiin.
Sculpting from Time on jännä yhdistelmä monia tyylilajeja, ja vaikutteita kuuluu tulevan myös metallin ulkopuolelta. Haastatteko metallin konventioita ihan tarkoituksella?
– Emme varsinaisesti tarkastele omaa paikkaamme metallikentällä tai pyri haastamaan sitä. Teemme vain sitä musiikkia, joka sisältä kumpuaa. Iso osa vaikutteistamme tulee toki metallista, mutta esimerkiksi Kent, Slowdive, goottirock, uusi aalto, flamenco ja klassinen musiikki ovat avainasemassa. Ekalla levyllä kuulee myös suoria vaikutteita Kauko Röyhkän musiikista.
Kun uranne jonain päivänä loppuu, millaisena bändinä haluaisit Asphodelusin muistettavan?
– Toivoisin, että meidät voitaisiin nähdä osana jonkinlaista uuden aallon death doom -liikehdintää, joka herätti Peaceville-kolmikon ja Katatonian kaltaiset äänimaailmat pinnalle uudelle sukupolvelle. On myös ollut erittäin sydäntälämmittävää kuulla ihmisiltä, kuinka musiikkimme vetoaa heidän tunteisiinsa. Toivon, että sekin tulee olemaan osa perintöämme.
Julkaistu Infernossa 8/2023.