#96 pääarvio: Oddland – The Treachery of Senses

18.04.2012

Oddland
The Treachery of Senses
Century Media

Suomi ei ole proge- eikä progemetallimaa. Itse asiassa maastamme tulee rikollisen vähän näihin lokeroihin luettavissa olevia bändejä. Kaltaiseni progefriikin silmissä tämä on tietenkin suorastaan hävytöntä, ja kysyntä suomalaiselle progelle on ollut niin suuri, että sitä on saanut kaivella niin sanotusti maan alta. Juuri tästä pisteestä alkoi tarina, kun törmäsin Oddlandiin ensimmäistä kertaa noin vuosi sitten.

Helmikuu 2011. Seuraan skeptisesti Finnish Metal Expossa Century Median järjestämän Suomi Metal Star -kilpailun finaalia. Yhtyeet vaikuttavat olevan niitä demobändejä, joilta vain puuttuu ”se jokin”, jotta niistä tulisi koskaan mitään. Sitten tapahtuu jotain. Lavalle kipuaa itselleni ennakkoon tyystin tuntematon orkesteri, joka kantaa nimeä Oddland, ja tämä bändi soittaa progressiivista metallia otteella, joka jää koko FME-viikonlopun kohokohdaksi. Vaikka varsinkin monisävyisesti itseään ilmaisevasta laulajasta huomaa bändin suomalaisuuden, Oddlandin soundi on jo elävänä sitä luokkaa, että täysin asioista pihalla olevana veikkasin yhtyeen olevan kotoisin jostain ihan muualta.

Helmikuu 2012. En ole kuullut vuoteen mitään koko Oddlandistä tai tulevasta levystä. Luulin jo hetken bändin kadonneen kokonaan, mutta sitten korviini osui ensimmäinen näyte tulevalta albumilta. Kappale oli Above and Beyond, joka on myös The Treachery of Senses -debyytin aloitusraita. Jo ensimmäinen kuuntelu teki selväksi, että Oddlandin kuuleminen livenä ankeissa olosuhteissa oli vasta alkua. Bändin soundista voi kyllä löytää halutessaan vaikka hyppysellisen Meshuggahia, hitusen Pain of Salvationia ja vaikka vähän Devin Townsendiakin, mutta halut vertailulle hälvenevät nopeasti, kun tästä kaikesta muodostuu ihan oma soundinsa: Oddlandin soundi.

Maaliskuu 2012. Käsissäni on viimein The Treachery of Senses kokonaisuudessaan. Viimeistään tässä vaiheessa karisevat ne viimeisetkin epäilykset, jotka kokopitkän suhteen vallitsivat. Pelkäsin ehkä hieman, että Oddland perustaisi musiikkinsa liian paljon äkkiväärälle rymistelylle ja liian vähän melodisuudelle tai puhtaammille tulkinnoille, mutta kuinka väärässä olinkaan. Albumista muodostuu melkoinen paketti, ei ainoastaan kieroon kasvaneita ja muhkeita riffejä, vaan myös melkoisen hienosti kasvavia kappaleita, jotka antavat sijaa myös harmonisemmalle tunnelmoinnille – ja ennen kaikkea suurille kertosäkeille, jotka tuntuvat osuvan biiseissä kerta toisensa jälkeen juuri oikeaan paikkaan.

Huhtikuu 2012. Levystä on paljastunut jatkuvasti uusia puolia, ja tuntuu siltä, että sen parissa tulee viihtymään vielä pitkään. Vaikka Oddlandin musiikki on kaikkea muuta kuin helposti pureskeltavaa, se kaikkein tärkein asia on kohdillaan. Mutkat eivät ole mukana vain kiemurtelun ilosta ja niitä uskalletaan vetää tarpeen tullen suoraksikin, minkä myötä Oddlandin sydän piilee ehdottomasti nimenomaan biiseissä. Levyltä voisi nostaa ylös melkein minkä tahansa yksittäisen tittelin ja kertoa, kuinka voimakkaita fiiliksiä se herättää. Ja mikä parasta, äärimmäisen ytimekkäät sävellykset pysyvät sisältöönsä nähden tiukoissa mitoissa, eikä niitä ole lähdetty venyttämään muodikkaan ylipitkiksi.

The Treachery of Senses ei ole ainoastaan paras suomalainen progemetallialbumi ikinä; sillä ei ole mitään hävettävää edes vertailussa moniin ulkomaisiin kollegoihinsa. Nyt onkin pantava sormet ja varpaat ristiin, ettei tämän bändin tarina tule jäämään yhteen levyyn. Jos kunnianhimoa ja tyylitajua riittää tähän malliin, uskon bändin yltävän vielä todella pitkälle. Näin vahvaa debyyttialbumia ei ole tullut vastaan pitkään aikaan.

Teksti: Aki Nuopponen Kuva: Jarno Terho

Lisää luettavaa