Inferno tarjoaa: kuuntele uusi Se, josta ei puhuta -levy!

02.11.2011

Pohjoissavolainen Se, josta ei puhuta julkaisee kakkoslevynsä Musta, kylmä, syvä ja samea 9.11. Inferno tarjoaa mahdollisuuden kuunnella levyä jo nyt! Mukana myös bändin kommentit jokaisesta biisistä.

Kuva: Tuija Piiponniemi

[TÄMÄ KUUNTELUKAMPANJA ON PÄÄTTYNYT.]

Kaiken pahan alku ja juuri

Ennen levyt alkoivat introlla ja ennen on nyt. Mollivoittoinen naputtelu, jossa lisänä mystistä huminaa täten sitoen alfan omegaan. Levykokonaisuuden kannalta oleellinen kappale.

Nimesi olkoon kaaos

Valmistui viimeisenä ja päätyi ensimmäiseksi oikeaksi biisiksi levylle. Riffit puskevat päälle toinen toistaan hurjempina ja toivottavasti myös kuulijaa hengästyttää kun biisi on ohi. Loppuu räjähtävään outroon.

Minä tapan sinut

Suoraviivainen runttaus lyriikoita myöten. Kertosäkeen melodiakitarat ovat niin kierossa, että melkein hävettää. Muistuttaa uusista biiseistä ehkä eniten Ne, joista ei puhuta -levyn materiaalia.

Musta, kylmä, syvä ja samea

Kohtalokas intro ja tietoinen Bathory -apinointi pariin otteeseen. Lyriikoiden teema on suora lainaus suomalaisen kirjallisuuden klassikkoteoksesta.

Menetettyyn paratiisiin

Levyn toiseksi hitain biisi ja myös lead-kitaroiden luvattu maa. Soolo on suoraan kitarasankarin oppikirjasta omituisella harmonialla höystettynä. Erikoisinta biisissä on sen bridge, joka voi genrepoliisin mielestä olla hirveä rikos.

Käärmeenkantaja

Levyn loppupuolisko alkaa tummasävyisellä biisillä, jolla on loppujen lopuksi aika vähän tekemistä unohdetun tähtikuvion kanssa. Sisältää muutaman rumpusovituksen suoraan öljyn ja vuonojen maasta. Eroaa hiukan levyn muusta materiaalista, mutta täydentää levyn kokonaiskuvaa.

Jumalan selän takana

Yhtä aikaa sekä junnaava että eteenpäin kulkeva spektaakkeli. Biisin yleisilme on yhtä aikaa uljas ja vihainen. Kappale huipentuu superliideihin ja 1995-luvun Göteborgista lainattuun kertosäkeeseen.

Ikuiseen kadotukseen

Biisissä on tavallista pitempi intro, jonka jälkeen sahataan kuin huomista ei tulisikaan. Levyllä strategisesti lopun alkuna. Kitaramelodiat luovat jokseenkin kaihomielisen sävyn.

Sillä on monet kasvot

Levyn nopeinta ja räkäisintä antia. Aggressiviisuudelle vastapainona väliosan kevyempi soitanto, jossa ollaan sovitusvaiheessa eksytty syvälle hämärään. Jossain kitarasoolon vaiheilla metallin eri alatyylit menettävät merkityksensä.

Loputon, lohduton

Hitain biisi, jonka olemme koskaan tehneet. Levyn muihin kappaleisiin verrattuna hipoo jo lähes eeposmaisia mittasuhteita. Biisi sisältää lähes jokaisen nuotin maan ja taivaan väliltä. Väliosassa meidän tapauksessamme suhteellisen harvinaista murinalaulua. Epätoivoisen outron kautta takaisin levyn alkuun.

”Raja tässä, astu luomaamme maailmaan. Suolampeen – mustaan, kylmään, syvään ja sameaan.”

Lisää luettavaa