Kuten viimeisimmän Infernon viimeisellä sivulla kirjoiteltiin, kotimainen vanhan liiton black metal -ryhmä Black Crucifixion sai uudelle kiekolleen varsin epäortodoksisen vahvistuksen kitaristilegenda Rekku Rechardtista. Vaikka kombinaatio on outo, Wigwamista tutun soittoniekan mukanaolo ei ole vienyt BC:tä hapuilevien kokeilujen pariin – päinvastoin, liekö bändi näin itsevarmalta ja jylhältä ennen kuulostanutkaan.
Black Crucifixionin metalli on eittämättä ideologisesti mustaa, mutta genren stereotyyppisiin äänellisiin tunnusmerkkeihin kuten kirskuviin sahauksiin ja repiviin soundeihin sillä ei paneuduta. Näiden sijaan peruskivi hakataan luomukkaan tarttuvasta, tarvittaessa painostavan raskaasta riffivallista, joka groovaa kierteellä ja kutsunee yöllisiin tansseihin myös niitä yksilöitä, joille black metal ei ole uskonto. Omassa päässäni BC soi edelleen samoilla nurkilla Tom G Warriorin tekemisten kanssa, eikä mielleyhtymää ainakaan haalista solisti-kitaristi Fornin tapa tyrkätä sanoja suustaan kuin tykinkuulia ikään.
Tanakasti junttaava mutta moniulotteisuudellekin tilaa antava Coronation of King Darkness on kolmen kuuntelun perusteella tasaisen väkivahva albumi, josta riittää varmasti ammennettavaa useammallekin täysikuulle. Levystä huokuu, ettei tällä yhtyeellä ole tarvetta perustella olemassaoloaan tai kysellä keltään yhtään mitään. Kuulija saa hoitaa ne hommat.
– riekin matti
Huom! Tämä ei ole arvostelu. Sen voit lukea painetusta lehdestä myöhemmin.