On kulunut kuusi pitkää vuotta siitä kun Juvalta pääkaupunkiseudulle valunut Iiwanajulma-orkesteri tarjoili viimeksi albumia. Ja mainio olikin tuo kiekko, Tuhottu tila nimeltään.
Nyt yhtye uhkailee uudella tuotoksella, joka on saanut kasteessa vaatimattoman nimen Hallelujah. Yhtyeen aiheesta julkaisema tiedote vyöryttää siksi väkevää vuorisaarnaa, että julkaisemme sen kommenttiosuuden kokonaisuudessaan:
– Albumi lähti liikkeelle työnimellä ”10-luvun itsemurha”. Sillä viitataan sekä 2010-lukuun että ICD-10-tautiluokitusjärjestelmään. Medikalisoituneessa yhteiskunnassa kaikki inhimillisen elämän kriisit, käännekohdat, merkitys- tai arvotyhjiöt muunnetaan sairauksiksi, joita pyritään hoitamaan lääkkeillä.
– Hallelujah’n soundi on synkkä, väkivaltainen ja tumma, silti vereslihalle asti herkkä ja jopa kaunis. Haimme levyn äänimaisemaan pitkään tarpeeksi jalostunutta ja intensiivistä otetta. Kuusi vuotta meni. Vittu siinä kesti.
– Voisi toki kysyä, että jos näin synkistellään, miksi nimeksi ”Hallelujah”, ylistys Herralle? Siksi, että vaikka kuinka saatanallista tämä kaikki paska olisi, vaikka kuinka helvetillistä, vaikka kuinka lohdutonta, vaikka kuinka tarkoituksettomalta tai epäoikeudenmukaiselta se tuntuisikin, elämä pitää elää kaikkinensa. Ei loppupeleissä voi kun rakastaa tätä kaikkea ja olla kiitollinen. Hallelujah’n tehtävänä ei ole saarnata tai toimia tienviittana. Hallelujah ei siis ole vastaus, mutta totta se on.
”Shillä lailla!”, saattaisi joku todeta. 25.1. ilmestyvän albumin ensisingle Passiivisesta väkivallasta on tsekattavissa tästä: