Inferno tarjoaa tällä viikolla ennakkokuunteluun tamperelaisen Nation Despairin debyyttialbumin. Only Embers Left on nauhoitettu, miksattu ja masteroitu Fantom Studiolla Samu Oittisen johdolla. Levyn julkaisupäivä on perjantaina 1. marraskuuta ja pitkäsoitto on kuunneltavissa siihen saakka kokonaisuudessaan alta.
Tuttuun tapaan, taustoja valottamaan soittimen alta löytyy bändin kirjoittamat biisikohtaiset kommentit levyn sisällöstä.
1. Only Embers Left
Levyn avaava nimikkobiisi on hitain kappale, mikä ollaan koskaan tehty. Kertosäkeen leadi haki lopullista muotoaan pitkään ja se lyötiin lukkoon meille aika epätyypilliseen tapaan vasta juuri ennen studioon menoa. Lopputuloksena sopivan raskas ja painostava kappale aloittamaan levy, jonka jokainen biisi tarkastelee ihmiskunnan tai yksittäisen ihmisen viimehetkiä tai niihin johtavia vaiheita. Väliosan taustalle Jukka äänitteli yksinään hienot autenttiset ambientit pimeällä bändikämpällä jonain kylmänä talviyönä aamu viiden aikoihin.
2. Dethroned
Toisena vuorossa onkin sitten vastaavasti levyn nopein kappale, joka ei kovin rivakka ole sekään. Itse asiassa tempoa nostettiin ensimmäiseen demoon verrattuna varmaan pari-kolmekymmentä pykälää. Biisissä nivoutuvat aika luonnollisesti yhteen juuri ne ainesosat, joista Nation Despair on vuosien varrella ammentanut. Perinteisempi death metal -runttaus, jota uusista biiseistä on löydettävissä enää melko vähän, yhdistyy Dethronedissa yksinkertaiseen mutta tarttuvaan yhteislaulukertsiin. Lyyrisestikin tässä on huomattavasti perinteisempi lähestymistapa levyn tematiikkaan, eikä kielikuvia tai symboliikkaa juuri viljellä.
3. Forgotten
Ensimmäinen varta vasten tälle levylle sävelletty kappale. Asetti tavallaan ne suuntaviivat, joiden mukaan koko prosessia lähdettiin lähestymään. Väliosan lyriikoihin pöllittiin surutta pätkä John Miltonin Paradise Lostista.
4. Gehenna
Väliosaan saatiin vähän erilaista fiilistä, kun se riisuttiin kaikesta ylimääräisestä. Hento cleani yhdistettynä Eetun murinaan synnytti lopulta melko perverssin kontrastin. Outroa hiottiin pirun pitkään. Lopulta palaset loksahtivat kuitenkin hienosti yhteen ja sekä teksti että musiikillinen toteutus löivät toimivasti kättä.
5. Through the Darkness
Loppujen lopuksi aika suoraviivainen runttaus, joka rakennettiin introssa ja outrossa toistuvan kitaramelodian ympärille. Simppeli kappale kaikin puolin, mutta toimii sellaisenaan hienosti.
6. River of Dead
Yksinkertaisuudessaan hieno esimerkki meidän K.I.S.S-metodista. Väliosan kanssa tosin tapeltiin helvetin pitkään ja sovituksia oli peruskitaramelodiasta aina basso- ja pianosooloihin. Loppujen lopuksi Jukan kitarasoolo oli sen verran erikoinen ja epätyypillinen että päädyttiin siihen.
7. Epilogue
Levyn eepos. Melodinen ja meidän mittapuulla poikkeuksellisen pitkä ja moniosainen teos, joka kuitenkin kantaa hyvin loppuun asti. Intron piano on ensimmäinen kerta, kun käytettiin mitään muuta instrumenttia kuin kitaraa, rumpuja tai bassoa. Sanoitusten takana idea lopun aikojen kaaokseen kyllästymisestä ja oman väliaikaisuutensa hyväksymisestä, eräänlaisesta lopullisesta paluusta luontoon.
8. Burden
Jo edellisellä pienjulkaisulla mukana ollut biisi, joka haluttiin välttämättä ottaa mukaan myös levylle. Kappale nauhoitettiin uudestaan, mutta käytännössä se säilyi lähes muuttumattomana. Kaunis, synkkä, henkilökohtainen, helvetin hyvä biisi. Helvetin hyvällä soololla.
9. Peace of Mind
Valittiin levyn päätösraidaksi pääosin sanoitustensa takia, joissa levyn tematiikka nivotaan tavallaan vielä yhteen. Lähtökohtana tässäkin eräänlainen vastakkainasettelu ihmisten ja luonnon välillä ja kaipaus pois. Biisin nimestä väännettiin kyllä kättä aika pitkään. Ps. bongaa Amorphis-tribuutti.