#89 pääarvio: Ghost Brigade – Until Fear No Longer Defines Us

Ghost Brigade
Until Fear No Longer Defines Us
Season of Mist

Kun taustalla on vuosikymmenensä kenties paras kotimaisen raskaan rockin levy, lähtökohdat jatkoliikkeiden arvottamiseksi eivät ole aivan yksioikoisia.

Himmeää tyhjiötä jossakin Katatonian ja Amorphisin välissä täyttävän jyväskyläläisremmin kolmas levy, pitkälti mestarillisen Isolation Songsin (2009) koordinaateilla jatkava Until Fear No Longer Defines Us olisi kyynisempänä päivänä helppo teilata pettymykseksi.

Ehkä se sitä jossain mielessä onkin, mutta levyn suurempi synti on ilmestyä Isolation Songsin jälkeen kuin olla sitä hälyttävästi heikkotasoisempi. Tuli ei ohjaa retkuetta yhtä hekumallisiin tunnelmiin ja melodioihin, mutta kyseessä on silti tunnistettavan rehti, tunnepitoinen ja jäntevä teos.

Vuoroveto napakasti soitettujen, ilmavien ja väkevästi kasvavien balladien ja räyhäkästi tulkittujen raskasmetalliraitojen välillä on totutun soljuvaa. Riffit soivat kirkkaasti ja lujaa, mutteivät ehkä ole aivan odotetun räjähtäviä tai kekseliäitä. Laulun ja soolokitaran esittämät melodiakulut ovat taattua GB-melankolistelua, mutta nekin lipeävät ajoittain hieman yllätyksettömiksi ja maailmoja syleileviksi.

Keikoilla Manne Ikonen on laulanut esimerkiksi A Storm Insidea niin laajalla äänialalla, että levyllekin kieltämättä odotti jotain kokeilevampaa. Ehkä tässä on syy, miksi levy tuntuu toimivan paremmin taustakuuntelussa kuin tarkemmalla mielialalla tankattuna.

Positiivisimpia piikkejä ovat rohkeasti avaukseksi lyöty grungehtavan akustinen hituri In the Woods, Into the Black Lightin paikan täydellisenä kolmosbiisinä melkein lunastava Chamber, Katatonia-henkisellä pääriffillä ja oivalla suvantokohdalla pelaava Breakwater, pirteän hyppelehtivällä säröttömällä näpyttelyllä koristeltu Cult of Decay, tuttuun malliin usvaisesti vellova Soulcarvers sekä jossain määrin Traces of Libertyn pontevasta Amerikka-riffistä blackmetalliseen lähestymiseen kääntyvä tremolomelodia ja rääkylaulu. Onhan tuossa hyvääkin.

Until Fear No Longer Defines Us on siis itsenäisenä levynä aidosti vaikuttava ja suositeltava, mutta uudeksi Isolation Songsiksi siitä ei ole millään.

Teksti: Mikko Kuronen Kuva: Jussi Ratilainen