Intensiivistä black/death metalia mätkivä puolalainen Behemoth on noussut yli kaksikymmentä vuotta kestäneellä urallaan yhdeksi maansa merkittävimmistä metallibändeistä. Parin viime vuoden aikana yhtyeen matkaan on mahtunut myös tosi-tv-julkisuutta ja syövän kukistaminen.
Teksti: Tapio Ahola Kuva: Maciej Boryna
Behemothin laulaja-kitaristi Nergal, ristimänimeltään Adam Darski, on mielenkiintoisimpia hahmoja, joita maailmanlaajuisesta äärimetalliskenestä löytyy. Yhtyeensä keulana hän on tullut tunnetuksi antikristillisenä rienaajana, joka repii lavalla Raamattuja ja vaatii kristittyjen syöttämistä leijonille. Kotimaassaan Puolassa hän on ollut paljon julkisuudessa myös seurusteltuaan poplaulaja Doran kanssa ja toimittuaan Voice of Poland -laulukilpailussa tähtivalmentajana.
Parin viime vuoden aikana Nergal on ollut otsikoissa varsin ikävästä syystä. Elokuussa 2010 hänellä diagnosoitiin leukemia eli veren valkosolujen syöpä. Tämän takia hän joutui viettämään pitkän ajanjakson sairaalassa.
Leukemiaa hoidetaan luuydinsiirrolla, jossa potilaan oma, syöpäsoluja tuottava luuydin korvataan luovuttajalta saadulla terveellä luuytimellä. Nergal joutui odottamaan sairaalassa oikean kudostyypin omaavan luovuttajan löytymistä, ja lopulta sairaalassa kului yli viisi kuukautta.
Nyt Nergal kertoo olevansa hyvässä kunnossa. Hänen täytyy edelleen käydä säännöllisesti verikokeissa, mutta niitäkin on koko ajan harvemmin.
– Kaikki on onneksi mennyt koko lailla suunnitelmien mukaan luuydinsiirron jälkeen. Oli mukava huomata, miten kuntoni parani koko ajan hiukan, ja nykyisin koen olevani jo täydessä iskussa.
Nergal vietti sairaalassa miltei puoli vuotta. Mies ei kuitenkaan menettänyt toivoaan missään vaiheessa.
– Ei se niin paha juttu ollut. Olin erittäin motivoitunut ja pyrin käyttämään ajan hyväkseni. Tein sairaalassakin koko ajan töitä bändin eteen: olin jatkuvasti yhteydessä managementiimme, levy-yhtiöihimme ja tietenkin muihin bändin jäseniin. Mehän laitoimme tuona aikana kasaan dvd:tämmekin. Lisäksi minulla oli mukavasti aikaa esimerkiksi lukea kirjoja ja katsoa elokuvia. En siis missään tapauksessa koe, että sairaalassa viettämäni aika olisi ollut millään tavalla hukkaan heitettyä.
Tärkein tekijä paranemisessa oli Nergalin mukaan motivaatio.
– Rakastan elämääni enkä halua luovuttaa, ja se helpotti toipumista monella tapaa. Minulla ei edes käynyt mielessä, että olisin antanut periksi. Tiedostin koko ajan, etten ole saanut vielä tehtävääni maan päällä päätökseen. Uskon, että tällaisella asenteella oli hyvin merkittävä osa paranemisessani.
Lue koko juttu Infernon numerosta 6/2012 (#98).