Armour – Heavy metal -soturit

09.12.2009
Suomessa tehdään äärimetallia vaikka millä mitalla, mutta rehellisen uhmakkaan heavy rockin kanssa on selvästi hiljaisempaa. Lappeenrannasta tuleva Armour korjaa tilannetta reilusti parempaan suuntaan.
Kuva: Suomessa tehdään äärimetallia vaikka millä mitalla. Death, speed, thrash, black, grind ja kumppanit täyttävät demolaarit ja baarien nurkkaukset, mutta rehellisen uhmakkaan heavy rockin kanssa on selvästi hiljaisempaa. Lappeenrannasta tuleva Armour korjaa tilannetta reilusti parempaan suuntaan. Tämä bändi ei nykyvirtauksista välitä. Teksti: Kari Koskinen Vuonna 2006 perustettu Armour ei turhia kursaile. Sonichouse Tape -demosta käynnistynyt vyöry on tuonut yhtyeelle runsaasti näkyvyyttä erilaisten diilien ja kilpailujen muodossa. Viime vuonna yhtye kipusi Ylen järjestämän Demoklubin kärkisijoille, ja erilaisia pikkujulkaisuja on takana useampia. Juuri ilmestynyt, yhtyeen nimeä kantava debyyttipitkä ei tätä vyöryä ainakaan pysäytä, sillä kyseessä on harvinaisen kypsä ja toimiva tehonyrkki heavy metalia vanhaan hyvään malliin. Tätä kirjoittaessa albumi on juuri valittu YleX:n viikon levyksi, ja kuten arvostelusivuiltakin ilmenee, valinta on osunut totisesti kohdalleen. Seuraavassa yhtyeen nokkamies, kitarasta ja ilkeäntiukasta laulusta vastaava Vince Venom hahmottelee, mitä heavy metal hänelle merkitsee, mistä Armourin sanoma rakentuu ja mitä musiikin takaa voi löytää. Määrätietoisuus, kunnianhimo ja asenne leimaavat jokaista vastausta, joten puolihuolimatonta pelleilyä seuraavat rivit eivät tarjoa. Sisäisen liekin voima Armourin syntymä keskelle rankemman metallin kyllästämää korpimaata oli kaivattu piristysruiske. Miehistöllä on kokemusta jo vuosien ajalta, mikä mahtoi ajaa tämänkaltaisen yhtyeen perustamiseen vasta hiljattain? – Halu saattaa yhteen kaiken alku ja juuri, ja se tarve heijastaa sielustani paljon suurempaa osaa kuin mihin aiemmin pystyin. Heavy metalin kokonaisvaltainen kosketus, iätön musiikillinen haaste ja neitseellisyys historiastaan huolimatta oli korpimaa, joka niin monien hylkäämänä huusi valloittajaa. Minulla oli farkkuliivi, jonka selkään piirsin hämähäkinseittikuvion jo ennen kuin tiesin mitä heavy metal edes on. Se varmaan kertoo jotain, Vince lataa painokkaasti. – Tämä musiikki on ikuista, ja jonkun on näytettävä, ettei se ole sidonnainen mihinkään tiettyyn aikaan tai paikkaan. Meillä ei ole mitään tarvetta olla niin sanotusti omaperäisiä tai innovatiivisia. Se lapsellinen räpiköinti crossoverien ja kokeilujen viidakossa on tekotaiteellisten ja visiottomien idioottien ongelma. Näille kavereille kyse ei ole pelkästä hauskanpidosta ja sunnuntaisoittelusta. Tavoitteet on ladattu korkealle, ja vaikka matkanteko toki saa olla mukavaa, päämäärä on tärkeintä. – Yksi Armourin perustamisen kulmakivistä oli se, että vien bändin niin pitkälle kuin voin. Rajaa ei ole vielä näköpiirissä, enkä usko sen tulevan vastaan hirveän nopeasti. Fanikantamme ulkomailla on jo nyt hyvin edustettuna. Koko maailma on tarjottimella niille, jotka uskaltavat ja osaavat sen ottaa. Levyn sanoituksia lukiessa ja musiikkia kuunnellessa mieleen piirtyy kuva sielunsa heavy rockin jumalille luovuttaneista kavereista. Ready for Attack, Satan’s Knights, Sex Demon… Kuinka suuri osa sanoituksien aiheista menee tyyliin kuuluvan uhon ja julistamisen piikkiin ilman sen syvempää merkitystä, vai onko esimerkiksi The Time Is Rightin tekstistä huokuva kaipuu ja visiointi aivan aidosti osa sisintäsi? – Uhmakkuus ja röyhkeys Armourissa kumpuaa siitä, miten me tämän maailman näemme. Vaikka tyylilajille asetetut ennakkoluulot voivatkin asettaa kyseenalaiseksi sen, onko Armour tosissaan, ei se muuta sitä tosiasiaa, että kaikki teemat ja motiivit kumpuavat omakohtaisista syistä ja tuntemuksista. – The Time Is Right kertoo hyvin kosketeltavasti siitä ulkopuolisuuden tunteesta ja ylenkatseesta tätä maailmaa kohtaan jota tunnen joka päivä. Vaikka Armour bändinä ja työnä onkin paikoin melko rajua hurvittelua, kaiken tuon taustalla on – joidenkin jäsenien kohdalla enemmän, joidenkin vähemmän – paljon syvempi ja filosofisempi tausta kuin heavy metaliin yhdistetyt stereotypiat ja vitsiksi vedetyt kärjistykset antaisivat odottaa. Lue koko juttu uudesta Infernon numerosta!

Suomessa tehdään äärimetallia vaikka millä mitalla. Death, speed, thrash, black, grind ja kumppanit täyttävät demolaarit ja baarien nurkkaukset, mutta rehellisen uhmakkaan heavy rockin kanssa on selvästi hiljaisempaa. Lappeenrannasta tuleva Armour korjaa tilannetta reilusti parempaan suuntaan. Tämä bändi ei nykyvirtauksista välitä.

Teksti: Kari Koskinen

Vuonna 2006 perustettu Armour ei turhia kursaile. Sonichouse Tape -demosta käynnistynyt vyöry on tuonut yhtyeelle runsaasti näkyvyyttä erilaisten diilien ja kilpailujen muodossa. Viime vuonna yhtye kipusi Ylen järjestämän Demoklubin kärkisijoille, ja erilaisia pikkujulkaisuja on takana useampia. Juuri ilmestynyt, yhtyeen nimeä kantava debyyttipitkä ei tätä vyöryä ainakaan pysäytä, sillä kyseessä on harvinaisen kypsä ja toimiva tehonyrkki heavy metalia vanhaan hyvään malliin.

Tätä kirjoittaessa albumi on juuri valittu YleX:n viikon levyksi, ja kuten arvostelusivuiltakin ilmenee, valinta on osunut totisesti kohdalleen.

Seuraavassa yhtyeen nokkamies, kitarasta ja ilkeäntiukasta laulusta vastaava Vince Venom hahmottelee, mitä heavy metal hänelle merkitsee, mistä Armourin sanoma rakentuu ja mitä musiikin takaa voi löytää. Määrätietoisuus, kunnianhimo ja asenne leimaavat jokaista vastausta, joten puolihuolimatonta pelleilyä seuraavat rivit eivät tarjoa.

Sisäisen liekin voima

Armourin syntymä keskelle rankemman metallin kyllästämää korpimaata oli kaivattu piristysruiske. Miehistöllä on kokemusta jo vuosien ajalta, mikä mahtoi ajaa tämänkaltaisen yhtyeen perustamiseen vasta hiljattain?

– Halu saattaa yhteen kaiken alku ja juuri, ja se tarve heijastaa sielustani paljon suurempaa osaa kuin mihin aiemmin pystyin. Heavy metalin kokonaisvaltainen kosketus, iätön musiikillinen haaste ja neitseellisyys historiastaan huolimatta oli korpimaa, joka niin monien hylkäämänä huusi valloittajaa. Minulla oli farkkuliivi, jonka selkään piirsin hämähäkinseittikuvion jo ennen kuin tiesin mitä heavy metal edes on. Se varmaan kertoo jotain, Vince lataa painokkaasti.

– Tämä musiikki on ikuista, ja jonkun on näytettävä, ettei se ole sidonnainen mihinkään tiettyyn aikaan tai paikkaan. Meillä ei ole mitään tarvetta olla niin sanotusti omaperäisiä tai innovatiivisia. Se lapsellinen räpiköinti crossoverien ja kokeilujen viidakossa on tekotaiteellisten ja visiottomien idioottien ongelma.

Näille kavereille kyse ei ole pelkästä hauskanpidosta ja sunnuntaisoittelusta. Tavoitteet on ladattu korkealle, ja vaikka matkanteko toki saa olla mukavaa, päämäärä on tärkeintä.

– Yksi Armourin perustamisen kulmakivistä oli se, että vien bändin niin pitkälle kuin voin. Rajaa ei ole vielä näköpiirissä, enkä usko sen tulevan vastaan hirveän nopeasti. Fanikantamme ulkomailla on jo nyt hyvin edustettuna. Koko maailma on tarjottimella niille, jotka uskaltavat ja osaavat sen ottaa.

Levyn sanoituksia lukiessa ja musiikkia kuunnellessa mieleen piirtyy kuva sielunsa heavy rockin jumalille luovuttaneista kavereista. Ready for Attack, Satan’s Knights, Sex Demon… Kuinka suuri osa sanoituksien aiheista menee tyyliin kuuluvan uhon ja julistamisen piikkiin ilman sen syvempää merkitystä, vai onko esimerkiksi The Time Is Rightin tekstistä huokuva kaipuu ja visiointi aivan aidosti osa sisintäsi?
– Uhmakkuus ja röyhkeys Armourissa kumpuaa siitä, miten me tämän maailman näemme. Vaikka tyylilajille asetetut ennakkoluulot voivatkin asettaa kyseenalaiseksi sen, onko Armour tosissaan, ei se muuta sitä tosiasiaa, että kaikki teemat ja motiivit kumpuavat omakohtaisista syistä ja tuntemuksista.

– The Time Is Right kertoo hyvin kosketeltavasti siitä ulkopuolisuuden tunteesta ja ylenkatseesta tätä maailmaa kohtaan jota tunnen joka päivä. Vaikka Armour bändinä ja työnä onkin paikoin melko rajua hurvittelua, kaiken tuon taustalla on – joidenkin jäsenien kohdalla enemmän, joidenkin vähemmän – paljon syvempi ja filosofisempi tausta kuin heavy metaliin yhdistetyt stereotypiat ja vitsiksi vedetyt kärjistykset antaisivat odottaa.

Lue koko juttu uudesta Infernon numerosta!

Lisää luettavaa