Moiraita myydään muinaisislanniksi viikinkien perinnetarinoita laulavana kahden naisen akustisena folkmusiikkiaktina. Ensimmäiset mielleyhtymät genrestä ovat Kari Rueslåttenin ja Storm-bändin folkit, ehkä hiljattain edesmenneen Andrea Haugenin Hagalaz’ Runedance tai Heilungin ja Wardrunan kaltaiset neofolkkiyhtyeet. Tämä on kuitenkin jotain aivan muuta.
Moirai on äärimmilleen pelkistettyä lyyralla, poikkihuilulla ja viululla soitettua muutaman sävelen monofonista musiikkia, jonka päälle on laulettu korkealta muutaman sävelen melodioita – tai kuten vaimo sanoi: ”Aiheuttaa migreenin, 5/5”.
Biisit ovat vieläpä aivan liian pitkiä. Eräskin niistä kellottaa melkein 18 minuuttia ja on jumalauta samaa jollotusta alusta loppuun! Itse asiassa kappaleet vaikuttavat olevan yhden alkubiisin variaatioita, niin samanlaisia ne ovat. Viulut tosin kuulostavat välillä aivan Nick Caven ja Warren Ellisin western-soundtrackeiltä pöllityiltä.
Bändin päämoottoreina toimivat amerikkalainen Mara Winter, sveitsiläinen Hanna Marti ja ranskalainen viulisti Félix Verry. Ehkäpä siinä on levyn ongelma? Kulttuurilliset juuret eivät vain kohtaa.