Ensimmäisen julkaisunsa puskista pukanneen Kauhun takaa löytyy useista eri alakulttuurimusiikin yhteyksistä tuttua tekijämiestä, joten sen kummemmin kasettiformaatissa, tyylilajissa kuin laadussakaan ei ole varsinaisesti mitään kummasteltavaa. Hämmästelyn aiheeksi käy korkeintaan trion kyky naittaa suomalaiseen 82-hardcoreen ahdistavaa synkkyyttä, mutta kuitenkin niin, että lopputulos on lähempänä tätä päivää kuin menneisyyttä.
Tokihan soundi on jostain toispuoleisesta kaikuvan rupinen, kuten asiaan kuuluu, mutta samalla se on juuri oikeanlaisen raivokas, aivan kuten kappaleetkin. Reilun parin minuutin vauhtirepäisyihin on saatu piilotettua veikeitä jippoja, jotka paljastuvat kunnolla vasta ajan kanssa. Rässääminen, rokkaaminen ja jopa postpunkkaaminen elävät saumattomassa sovussa osina kokonaisuutta.
Anomalia on nimensä mukainen julkaisu: poikkeava ja epätavallinen ilmiö, jossa ei ole aineksia katteettomaan hypeen. Siihen Kauhu on aivan liian aito, energinen, likainen ja kulutusta kestävä.