Kuusitoista vuotta, neljä täyspitkää. Siinä ranskalaisen Vortex of Endin ura summattuna.
Tyylinsä puolesta äärimetalliryhmän voisi runnoa black- ja death metalin sekoitelootaan, aineksia kun löytyy selvästi molemmista koulukunnista. Vaikka yhtyeen ulkonäkö ja aihepiirit kosivat epäilemättä enemmän tummemman metallin yleisöä, tietynlainen murjovuus viettää death metalin suuntaan. Suurempi ongelma lieneekin siinä, miten monelle kalmametallistille Vortex of End lopulta kelpaa.
Kun viimeksi kuulin bändin antia, jälki oli hyvin keskinkertaista. Pientä parannusta on sentään tapahtunut, ja ainakin yhtyeen ärhäkkyyttä voi vilpittömästi kehua. Sen sijaan mitäänsanomattomat huutolaulut sekä blackin ja deathin kesken peistä taittavat soundit ovat pienimuotoisia kynnyskysymyksiä.
Periaatteessa yhtye tekee hommansa hyvin, mutta käytännössä genre on niin kilpailtu ja jälki usein paremmin tehtyä, että yhtye on altavastaajan roolissa. Mikä pahinta, levyltä ei löydy yhtään oikeasti kovaa biisiä, vaikka hyviä ideoita onkin. Ihan kiva ei tässä lajissa riitä.