Angra – Best Reached Horizons

05.11.2012
Angra
Best Reached Horizons

Kaksikymmentä vuotta sitten perustetun saopaololaisyhtyeen taipaleeseen on mahtunut muun muassa lukuisia miehistövaihdoksia ja seitsemän studiolevyä, jotka ovat yhteensä myyneet (hämmästyttävät) yli kolme miljoonaa kappaletta. Angran uran varrelta julkaistaan nyt kahden levyn kokoelmapaketti, joka erottelee bändissä vuosien varrella laulaneiden André Matosin ja Edu Falaschin aikakaudet. Tässäpä siis päivityksen paikka kaikille niille, joilta Angra on aiemmin jäänyt tsekkaamatta.

Angran musiikin kehityskäyrää voi verrata moneen muun poweryhtyeen vastaavaan. Alkuvuosina yhtyeen ulosanti kuulosti hyvin paljon samalta kuin saksalaisen Helloweenin, duurimelodiasommitelmia ja André Matosin michaelkiskemäistä äänenväriä myöten. Vaikka vauhti on ollut Angran hevissä läsnä myös tämän vuosituhannen puolella, sävellyksiin on saatu hienoisella jarruttelemisella enemmän syvyyttä sekä kokonaisvaltaisempaa ja väkevämpää tunnetta.

Angra on sisällyttänyt perinteiden velvoittamana heviinsä maansa kansanmusiikista ammentavia elementtejä, mikä erilaisuudeksi positiivisella tavalla luettakoon. Parhaimpana esimerkkinä tästä toimii 13-minuuttinen liveversio yhtyeen Carolina IV -sommitelmasta, joka maistuu varmasti myös matematiikkametallin ystäville. Toisaalta samalta Holy Land -albumilta (1996) löytyvä semihidas nimikappale kutkuttaa suurten mutta herkkien tunteiden perään haikailevia.

Biisikattaus on jopa niin monipuolinen, että mukaan on saatu mahdutettua kaksi coveriakin. André Matosin tulkitsema Kate Bush -laina Wuthering Heights ei ole yhdeltä kantilta katsottuna laisinkaan hassumpi. Matosin falsetti on suorastaan uskomattoman hyvä, mutta toisaalta, noin överiksi vedettynä se horjuttaa tekeleen uskottavuutta. Edu Falaschin tulkinta Led Zeppelinin Kashmirista ei ole huono sekään, mutta versioinnin ansiot ovat lähinnä soittopuolen kansanmusiikkivibojen harteilla.

Viime toukokuinen ilmoitus laulaja Edu Falaschin ja Angran teiden eroamisesta jättää bändin tulevaisuuden hämärän peittoon. Jatkoa on kuitenkin syytä toivoa, sillä yhtyeen tekemää laatumeloa tulee muutoin turkasen kova ikävä.

Lisää luettavaa