Itsenäisenä julkaisuna lainalauluja sisältävä ep tuntuu väkisinkin hieman turhalta, etenkin kun nippanappa yli puolen tunnin mitasta kolmannes tulee Worship Music -levyltä napatusta Crawlista sekä tämän uudelleenmiksatusta versiosta.
Onneksi herra Belladonna on iän myötä kehittynyt entistäkin paremmaksi laulajaksi. Äänen hallinta, voima ja väri on huomattavasti paremmalla tasolla kuin nuorena jullina, jolloin laulaminen oli kaikessa klassisuudessaan melkoista kiekumista. Ei siis mikään ihme, että herran suoritus näinkin erilaisissa ja vaikeasti tulkittavissa kappaleissa on kehumisen arvoista.
Anthraxin versioiden suurin ongelma onkin, että ne kuulostavat kylmiltä ja steriileiltä verrattuna dynamiikkaa ja vahvoja tunteita tihkuviin alkuperäisiin. Voi kunpa mukaan olisi saatu samanlaista rosoista soittamisen meininkiä kuin The Greater of Two Evilsillä (2004). Tuolla levyllä bändin silloinen vokalisti John Bush teki tulkinnoillaan selvää jälkeä edeltäjiensä Turbinin ja Belladonnan tutuiksi tekemistä veisuista. Eräänlaista coverointiahan sekin.
Hieman yllättäen parhaiten toimivat Cheap Trickin Big Eyes, melkein Deep Purpleksi muuttunut näkemys Bostonin Smokin’-kappaleesta sekä mukavasti svengaava Keep on Runnin’, jonka alkuperäisesittäjä on edelleenkin vahvaa aikuisrokkia julkaiseva Journey. Rushin Anthem kuulostaa turhan hätäiseltä, AC/DC:n TNT ja Thin Lizzyn Jailbreak taas sieluttomasti yksi yhteen vedetyiltä perusrokeilta.