T. S. Eliotin Autio maa on modernistisen runouden keskeisiä teoksia ja määritteli hieman alle sata vuotta sitten uudestaan, mitä kaikkea runolla voidaan sanoa. Vinjettimäinen ja kompleksinen runoteos koostuu viidestä eri osasta, ja sen teemat käsittelevät muun muassa länsimaisen kulttuurin kuihtumista, kristillistä ylösnousemusta ja Graalin maljan myyttiä.
Brittiläinen taidepunkyhtye Lice on selkeästi lainannut teoksen rakennetta omaansa, joskin se on sekoittanut mukaan aimo annoksen Burroughsia, Kafkaa ja Vonnegutia. Yhtyeen debyytti on konseptilevy, jonka apokalyptinen ja surrealistinen satiiri ei vielä täysin ehtinyt aueta. Vaan eipä tuo haittaa, sillä ajatuksia kiihottavia mielikuvia ja skenaarioita on tarjolla välittömään kulutukseenkin.
Musiikillisesti yhtye liikkuu jossain The Fallin, varhaisen Swansin, Gang of Fourin ja Throbbing Gristlen hämärässä välimaastossa. En tiedä, onko tämäkään kovin tarkka kuvaus, mutta se on parasta, mitä tähän hätään keksin. Yhtyeen itse rakentamat noise intoner -soittimet ovat saaneet inspiraationsa italialaisen futuristin Luigi Russolon hälysoittimista, ja ne luovat levylle täysin uniikin kakofonisen äänimaiseman. Mutta Lice osaa muutakin kuin riehua ja huutaa. Tämä käy parhaiten ilmi jopa Leonard Cohenin mieleen tuovasta päätösraidasta Clearistä, jossa solisti Alastair Shuttleworthin seuraan liittyvät laulaja-lauluntekijä Katy J. Pearson sekä Goat Girl -yhtyeen laulaja Lottie Cream ja basisti Holly Hole.
Wasteland: What Ails Our People Is Clear on eittämättä yksi mielenkiintoisimmista debyyteistä, mitä vähän aikaan on tullut vastaan. Luulenpa, että tulen viihtymään tämän teoksen äärellä vielä pitkään.