Nyt nytkyy. Ecuadorilainen erikoisnimetty erikoisbändi pistelee kulmikkaasti ja omalaatuisesti. Aika moni kuulija ärsyyntyy aivan varmasti äärimmilleen.
Homman nimenä on jonkin sortin djent-henkinen nu-metal, mutta progressiivisesti ja teatraalisen taiteellisesti ilmaistuna. Promotiedostojen genreksi on määritetty ”technical death metal”, ja saatteessa puhutaan ”experimental metalista”. Ärjyä ja kiemuraisesti sätkivää mättöä tämä joka tapauksessa on.
Alkuhämmennyksen jälkeen meininki alkaa viehättää yllättävän paljon, vaikka toisaalta tämmöinen hektinen nytkyttäminen on tosi hermostuttavaa. Oma pureskelunsa on myös laulajattaren ilmaisussa, vaikka se onkin”genressään” oikein pätevää remuamista. Ainakin laulussa on variaatiota kerrakseen, sillä rähinän ja karjumisen lisäksi Emilia Moncayo kujertaa, kiekuu ja voihkii antaumuksella.
Hyväsoundinen ja särmästi toteutettu ryske on teknisesti vakuuttavaa. Yhdeksän biisiä ja kolme palluroin nimettyä välikettä on silti aika paljon, kun ilmaisun paletti ei juurikaan rytmiä hakkaavasta myllytyksestä laajene. Irtopaloina ja vähemmissä määrin toimii mukavasti.