Biisit ovat tylsiä ja kokonaisuus on yhtä sillisalaattia – arviossa Walls of Blood

Julkaistu Infernossa 3/2019.

19.06.2019
Walls of Blood
Imperium
Metalville

Ihan ensimmäisenä mainittakoon, että tämän bändin musiikin markkinoiminen power metalina on niin harhaanjohtavaa, että se on samalla viivalla huonekaluliikkeiden alennusmyyntien kanssa. Progea ja rässiä kyllä löytyy, mutta voimametallia saa etsiä mikroskoopilla.

Yhtye on kasattu kitaristi Glen Droverin ympärille. Promotiedote keskittyy kertomaan referaatin miehen elämäntarinasta sekä luettelemaan kaikki yhtyeet ja albumit, joilla hän on vaikuttanut. Oma suosikkini niistä on neljän päivän pesti Testamentin livekokoonpanossa. En siis todellakaan osaa kertoa levyn taustoista mitään.

Projektilla ei ole vain yhtä solistia, vaan biisejä vetävät enemmän tai vähemmän tunnetut laulajat. Heistä nimekkäimpiä ovat Tim ”Ripper” Owens, Chuck Billy ja Todd La Torre, kun taas loput eivät sano mitään. Lopputulos on kuin rutiköyhän miehen Avantasia. Solistit eivät tätä debyyttilevyä pelasta, sillä biisit ovat tylsiä ja kokonaisuus on yhtä sillisalaattia. Kolmannenkaan kuuntelukerran jälkeen mieleen ei jää yhtään mitään.

Kymmenen raidan kirjosta ehdottomasti hirveintä on Alice in Chains -cover Junkhead, joka on suorastaan puuduttavaa kuultavaa. Tuntikausia kestävän shakkiturnauksen katsominen olisi mielenkiintoisempaa kuin tämän kuunteleminen.

Drover on kiistämättä taitava kitaristi, mutta biisinikkarina hän on kaikkea muuta kuin ruudinkeksijä. Levyllä on muutamia hyviä hetkiä, mutta ne ovat ohikiitäviä eivätkä kanna sen pidemmälle. Yksi kappale kertookin varmaan siitä, mitä tämä projekti on tekemässä: Waiting to Die. Kiitos ja hyvästi.

Lisää luettavaa