Merrimack- ja Vorkreist-yhteyksiä omaava porukka taitaa hämyilynsä hyvin, ja Inhibitionillä kuplivat paikoin melkoisen myrkylliset liemet. Perinteisestä blackistä poikkeavia elementtejä käytetään maltillisesti mausteena, mikä on kuulijasta riippuen joko levyn siunaus tai kirous.
Inhibition nostaa tasoaan loppuaan kohden, ja erityisesti ahdistava Mother and Whore ja tämän perään pamahtava mahtipontinen Static Involution ovat huipputason kappaleita, joilla bändi ottaa kaiken irti kolmesta laulajastaan ja toimivista sampleista. Harmi, että itse soitannollinen anti jää pohjimmiltaan melko yksitoikkoiseksi keskitempoiluksi.
Bändi on vaikeassa asemassa, sillä musiikin pitäisi selkeästi kallistua joko perinteisemmän jyrän tai kokeilullisemman kaman suuntaan. Tällä kertaa jää mielikuva siitä, että miehet eivät oikein itsekään tiedä, mitä ovat hakemassa.