Portugalilainen Booby Trap on tahkonnut crossoveriaan jo neljännesvuosisadan. Avausraidasta lähtien korviin osuu sopivan rosoinen äänimaisema. Kolkko virvelisoundi on pinnalla kertomassa, ettei bändi ole lähtenyt hakemaan kompromisseja. Jo levyn avaava riffi herättää lupauksia, jotka Aveiron nelikko lunastaa suurimmilta osin.
Levy lipuu enemmän thrash metalin kuin hardcoren puolelle, mutta bändillä on vain yksi asenne: keskaria kaikille. Booby Trap ei mäiski liian ryppyotsaisesti, mikä on aina positiivista aikakaudella, joka tuntuu menettäneen huumorintajunsa. Esimerkiksi Full of Shitin intro on kuultu miljoonaan kertaan, mutta toimii.
Fuckersin painostava raskaus tuo kontrastia levyn alkupään hengästyttävään kohkaamiseen. Albumin riffit ovat melko keskinkertaisia, ja levyn mojo piilee Pedro Junqueiron laulussa. Vielä pieni ripaus äkäisyyttä ja vimmaa miehen ulosantiin veisi levyn ihan uusiin sfääreihin.
Päätösraita The Ritualissa on samanlaista painostavuutta kuin Slayerin Seasons in the Abysissa, mutta loppua kohden kolmentoista kappaleen levy alkaa menettää otettaan. Psycho Trapin ja Bombing for Oilin olisi voinut tiputtaa huoletta pois.