Kulttuuri-insinööreistä koostuva belgialaiskollektiivi Neptunian Maximalism säväytti viime vuonna ilmestyneellä tripla-albumillaan Éonsilla, joka yhdisti hämmästyttävän toimivalla tavalla raskaan drone metalin ja kosmisen free jazzin. Massiivinen teos oli haastava mutta yhtä kaikki palkitseva kuuntelukokemus.
Helpolla ei päästä yhtyeen uusinkaan teos, joka on taltioitu livenä viime vuoden maaliskuussa Brysselissä. Levyltä löytyy vain yksi raita, hieman yli 50-minuuttiseksi laajennettu ja uudelleen sovitettu versio yhtyeen debyytti-ep:n The Conference of the Starsin nimikappaleesta. Käytännössä voidaan kuitenkin puhua täysin uudesta sävellyksestä, sen verran vähän yhtäläisyyksiä sillä on alkuperäisen, ”vain” 15-minuuttisen esityksen kanssa.
Tällä kertaa painotus on rytmissä. Rummut pitävät yllä melko staattista komppia, joka muodostaa yhdessä monotonisen basson ja särökitaran kanssa hypnoottisen vallin, jonka päälle vapaammin assosioivat perkussiot, mantramaiset laulut, toismaailmalliset syntikkamatot ja villit saksofonikuviot asettuvat varsin näppärästi. Tunnelma on samanaikaisesti painava ja höyhenenkeveä. Synkkä mutta eteerinen.
Ensimmäinen puoli tuntia mennään melko improvisoiduissa merkeissä, minkä jälkeen yksinkertainen mutta äärimmäisen tehokas foniteema nostaa päätään. Sen ympärillä pyöritään jonkin aikaa, kunnes rumpujen ja saksofonien kakofoniasta elävä soolo-osuus hajottaa transsimaisen tunnelman. Transsiin ja kosmiseen tunnelmaan onneksi palataan, mutta sillä kertaa päärooliin nousevat syntikat ja kitarat. Viimeinen kymmenen minuuttia mennään melkoisen Hawkwind-henkisissä tunnelmissa.
Solar Drone Ceremony on musiikkia, joka iskee suoraan sielun primitiiviseen ytimeen ja saa aikaan eksistentiaalista dissonanssia. Se on kokemus, jota on hankala arvottaa älyllisellä tasolla. Neptunian Maximalism
ei tarjoa muzakia tiskauksen taustalle, vaan sen vastaanottaminen vaatii otollisen ajan ja paikan. Sitä kannattaa etsiä, sillä vaivannäkö taatusti palkitaan.