Ian Blurton on vaikuttanut Kanadan vaihtoehtorockskenessä 1980-luvun alusta asti ja soittanut yhtyeissä kuten Cowboy Junkies, A Neon Rome ja Change of Heart. Myöhemmin hän on tullut tunnetuksi myös tuottajana ja työskennellyt muun muassa Blood Ceremonyn kanssa.
Nyt on vuorossa miehen ensimmäinen virallinen soololevy. Soittokavereiksi on valikoitunut rumpali Glen Milchem (Blue Rodeo, Holy Fuck), basisti Anna Ruddick (City and Colour) ja kitaristi Aaron Goldstein (Huron, Lee Harvey Osmond) miehen itse vastatessa kitarasta ja laulusta. Kokoonpano on optimaalinen, ja levyllä on väkevä livetoisinnon tuntu.
Ensimmäisen kerran jo viime kesänä julkaistu Signals Through the Flames sisältää orgaanista hevirockia, joka imee pääasiallisen käyttövoimansa 70-luvun jytäorkesterien repertoaarista, mutta jonka tyylikeinot eivät edusta perinteisen heavyn estetiikkaa. Blurtonin touhuissa ei ole kyse ironiasta tai hipsterihymistelystä, vaan hän edustaa selkeästi sitä sukupolvea, joka kasvoi Thin Lizzyn, Black Sabbathin, Blue Öyster Cultin ja KISSin parissa.
Olipa kyse sitten avausraita Eye of the Needlen raivoisasta riffittelystä, The March of the Marsin sabbathbloodysabbathmaisesta poljennosta tai Into Dustin hiljalleen kohoavasta tunnelmasta, kaikki palaset ovat oikeilla paikoillaan. En ole kuullut näin elähdyttävää rocklevyä sitten Queens of the Stone Agen Songs for the Deafin.