Unkarilainen Guruzsmás on mielenkiintoinen uusi tuttavuus, jonka debyyttilevy kuulostaa äkkiväärältä sekoitukselta System of a Downia ja Mahavishnu Orchestraa. Instrumentaalikvartetti kuvailee itse musiikkiaan lauseella ”Béla Bartók goes punk!”. Kuvaus ei ole lopulta kovin kaukaa haettu, sillä maanmiehillä on keskenään enemmän yhteistä kuin äkkiseltään saattaisi arvata.
Selkeimmin tämä tulee esiin kiinnostuksena itäeurooppalaista kansanmusiikkia kohtaan. Bartókin tapauksessa touhu sai tietysti vähän suuremmat mittasuhteet: hän oli paitsi Unkarin merkittävimpiä säveltäjiä myös tunnettu kansanmusiikin tutkija ja kerääjä sekä yksi modernin etnomusikologian uranuurtajista.
Guruzsmás pysyttäytyy populaarimusiikin viitekehyksessä siinä mielessä, että se nojautuu tiukasti bändin omaan soundiin eikä lähde koristelemaan sitä turhilla krumeluureilla. Musiikillisesti bändi on yhtä eklektinen kuin esikuvansa. Soiton energisyys on saatu taltioitua hyvin, eikä lopputulosta ole lähdetty turhaan silottelemaan. Perinteisten rockinstrumenttien lisäksi kuullaan huilua (tilinkó, kaval), luuttua (dombra) ja didgeridoota. Novák Jakab käy vierailemassa sitransa kanssa.
Vaikka sävellykset eivät ole sataprosenttisesti priimaluokkaa, ne ovat soitannollisesti ja sovituksellisesti sen verran laadukasta ja mielenkiintoista tavaraa, että levyn äärellä viihtyy. Kestoa löytyy jämäkät 26 minuuttia, joten levyä on helppo pyörittää useammankin kerran päivän aikana. Kaikin puolin suositeltava tutustumiskohde kaikille raskaan ja hämärän fuusion ystäville.