Parilla viime levyllään niin sanotusti keskiluokkaiseksi suorittajaksi muuttunut norjalaisbändi jatkaa tarpomista luonnonläheisen ja pakanallisen metallin parissa.
Vuonna 1992 aloittaneen yhtyeen pari ensimmäistä studiolevyä on edelleen kovaa valuuttaa, mutta sittemmin Helheimin musiikki on kärsinyt särmättömyydestä ja yllätyksettömyydestä. Uusimmalle albumilleen yhtye hakee onneksi uutta lähestymistapaa esittelemällä itsestään totuttua seesteisemmän ja melankolisemman puolen.
Albumin nimi tarkoittaa sadetta, mikä toimii pohjana levyn sanoituksille, jotka kertovat bändin kotiseudun Bergenin säästä. Aihepiirissä itsessään ei ole mitään mielenkiintoista, mutta Helheim onnistuu välittämään musiikillaan harmaiden sadepäivien tunnelmaa ja tavoittamaan paikoin jopa Ulverin legendaarisen Bergtattin (1995) ulottuvuuksia. Eipä lainkaan hullumpi saavutus!
Rignir on Helheimin kevyintä tuotantoa ja samalla hyvää vaihtelua parin edeltävän kiekon tasapaksuudelle. Kunpa bändi löytäisi vielä jostain uransa alkuvuosien tunteenpalon ja kyvyn luoda vereslihaista mustaa metallia musiikin ylväyttä kadottamatta.