Valovirta on Suomen vastine Zakk Wyldelle, ja Hartonen esittää laajaa osaamisskaalaansa mikin varressa. Sävellykset nojaavat grooveen ja antavat tilaa lauluille. Turhat kikkailut on jätetty sivuun, vaikka taidoista tämä puoli ei olisi kiinni. Yllättäviä hardrockmaisuuksia vilahtelee siellä täällä, varsinkin pre-choruksissa.
Liekö tarkoituksellista, että rumputyöskentely on pidetty varsin simppelinä ja maltillisena? Monipuolisempi kannuosasto olisi tuonut biiseihin hieman lisää ulottuvuuksia tempojen ollessa varsin ”mid”.
Hieman pettynyt fiilis jää, se on pakko myöntää. Metallisempi ote olisi tuonut lisää habaa biiseihin, mutta nämä ovat näitä äiti/tytär-juttuja. Pakkomaininta loppuun: The Vast Sound of Tuning Out on yksi koskettavimmista balladeista vähään aikaan.