Haikealla depressiivisyydellä tarpovat svedut julkaisivat kesän alussa neljännen albuminsa. Kyseessä on ensimmäinen täyspitkä, jolla on mukana ex-Katatonia-rumpali Daniel Liljekvist. Yhtye on ollut aktiivinen jo vuodesta 2000, mutta kehitys on ollut parilla viime albumilla huomattavaa.
Siinä missä edellinen The Weight of Oceans muotoutui mytologiapainotteiseksi tarinalliseksi konseptialbumiksi, uusin on fokusoitunut enemmän melodioiden ja oman tyylisuunnan kehittämiseen. Yksinkertaistetumpi albumi keskittyy enempiä kikkailematta tunnelman synnyttämiseen synkkien, paikoittain herkkien doomriffien, blastin ja progehtavan otteen kautta. Laulaja-kitaristi Tobias Netzell osaa hommansa: korina on mukavan matalaa, ja puhtaimmilla lauluosuuksillakaan ei koe tulleensa petetyksi.
Riffit herättävät paikoittain tuntemuksia niin Opethin melodeathvaiheista kuin Insomniumin, Katatonian ja Swallow the Suninkin suunnasta. Kyseessä on helposti lähestyttävä moderni kokonaisuus, joka pitää yhtenäisyyden ja mielenkiinnon yllä alusta loppuun.