Nimi ei voisi enempää harhauttaa. Yhden miehen projektin debyyttilevy on täynnä nihilististä ja depressiivistä kilinää ja kolinaa, johon on sekoitettu niin black metalia kuin post-rockiakin.
Tekijänsä itsemurhayrityksestä kertovan levyn tekeminen on ollut artistille itselleen eittämättä katarttinen ja puhdistava kokemus, mutta ulkopuolisen kokijan on hieman hankala saada teoksesta mitään irti. Lo-fi-estetiikka ja kaaottinen improvisaatio ovat toki oivia välineitä kuvamaan päänsisäistä myllerrystä, mutta olisin toivonut hieman jäsennellympää kokonaisuutta.
Sävellyksiä ei voi oikein edes sanoa sellaisiksi, vaan kappaleet kuulostavat siltä kuin ne olisi roiskittu sisään yhdellä otolla ilman sen kummempia filttereitä. Ringo Okure C on niin sisäänpäin kääntynyt, viikonlopun känniprojektilta haiskahtava opus, ettei sen äärelle tee mieli palata.
Näin alhaisen pistemäärän antaminen ei ole koskaan harmittanut näin paljon. Olisin kovasti halunnut pitää tästä levystä, sillä sen lähtökohdat olivat lupaavat. Valitettavasti se kuitenkin tarjoaa varsin kertakäyttöistä hupia.