Ruotsista on tippunut stonermöyhytystä parempiin ja huonompiin lokeroihin kosolti koko 2000-luvun. Jännittävästi nimetty Huanastone asettuu ainakin kakkoslevynsä perusteella ehdottomasti lajin parempaan jatkumoon, jopa aivan sen kärkipäähän.
Tavanomainen fuzzilla silattu aavikkorockaus ei jaksa innostaa kauan pelkän soundin ja grooven voimin, ja Huanastone vaikuttaa ymmärtävän sen mainiosti. Toki myös mainitut osa-alueet ovat erinomaisesti hallussa, ja eritoten muhevia rumpusoundeja on syytä kehua vuolaasti.
Erinomaisen ilmiasun pohjalla on kuitenkin upeita ja ihailtavan vaihtelevia biisejä, jotka pysyvät tyylikkäästi linjassa. Monipuolinen substanssi on hallussa jo perustason sävellyksissä.
Komeasti pistelevän laulajan Tobias Amaru Gonzalez Contardon melodiantaju ja ulosanti muistuttavat paikoitellen rutkasti Queens of the Stone Agen Josh Hommesta, mutta tässä yhteydessä se ei tunnu ollenkaan haittatekijältä. Bändin ote on muutoin varsin erityyppinen, ja harva stonerlevy ylipäätään on näin monivivahteinen ja vaihteleva.